Tarvitseeko puolimaratonille tankata?

Vaikka kisapuolikkaita on mulla takana vasta kaksin kappalein niin luulen osaavani kertoa jo hiukan mitä ennen puolimaratonia kannattaa suustaan sisään laittaa. Mitään varsinaista tankkausta ei kovinkaan moni tunnu tarvitsevan ennen mutta itse olen ainakin kokenut tärkeäksi valmistautumiseksi myös sen osan. ( Ylläri kun on kyse syömisestä  :D )

tortilla

Kisaviikon kolme ensimmäistä päivää tulee usein syötyä ihan normaalisti mutta pari päivää ennen kisaa kiinnitän usein huomiota hiilihydraattien saamiseen, lisään leivän välipalaksi ja puputan hiukan enemmän salaattia. Kuten muutenkin,  syön monipuolisesti. Myös nesteen saantiin tulee kiinnittää huomiota. Itse olen kokenut parhaaksi  juoda sen normaalin 2,5-3 litran päälle vielä puoli litraa vettä kaksi päivää ennen kisaa. Ei siis kannata lähteä liioittelemaan tässäkään asiassa. Joudut vain juoksemaan vessassa ja nestetasapainosi järkkyy liikaa. Muistathan muuten syödä sopivasti suolaa jotta neste imeytyy eikä vain valu läpi :). Mitään kovin rasvaista en ole uskaltanut syödä ennen kisoja tai pitkiksiä ettei ala närästämään ja karkitkin olen jättänyt edellisenä iltana syömättä sillä nukun aina hiukan huonosti syötyäni sokeria enemmän.

Kisapäivän aamiainen :

Aamupala ennen Kaarinan syys(puoli)maratonia.
Aamupala ennen Kaarinan syys(puoli)maratonia.

Molemmat kisani olen saanut juosta puolen päivän maissa joka on mulle ollut aika sopiva aika starttiin. Aamupalaksi olen syönyt niin sanotusti ähkyt eli runsaasti. Normaalina aamuna maistuu kaurapuuro erinäisine lisukkeineen mutta ennen kisoja olen syönyt enemmän. Ylhäällä olevassa kuvassa kaura-porkkana-sämpylä, jogurttirahkaa banaanilla ja appelsiinimehua. Kuvan banaanin mies halusi välttämättä tunkea kuvaan koska näyttää paremmalle mutta sen söin vasta reilu tunti ennen lähtöä :D. Tämän satsin lisäksi olen juonut vielä ison kupin kahvia koska ilman sitä en ole toimintakykyinen. Kuitenkin silmälläpitäen sitä, että ei tarvitsi ihan kauheassa pissahädässä lähteä starttiin, kahvi kun laittaa nesteet kiertämään diureettina.

Itse kisan aikana olen mennyt tähän saakka vain vedellä kun herkkävatsaisena olen aiemmin pelännyt urheilujuomia mutta tulevana sunnuntaina Masku Maraton-tapahtuman puolimatkalla aion kyllä hyödyntää myös niitä kun olen havainnut kokeilujen kanssa vatsani niitä kestävän ihan hyvin.

Kisan jälkeen se vatsa yleensä muistuttaakin olemassaolostaan eikä ruoka maistu. Muistan kuinka viime vuonna Paavo Nurmen puolikkaan jälkeen yritin syödä jälkihuollosta saamaani pullaa ja vatsani turposi kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana ja pelkkä kävely sattui. Tuolloin en tosin vielä tiedostanut vehnäyliherkkyyttäni tarpeeksi ja rankan suorituksen jälkeen ongelma korostui. Niinpä mulle parhaana palauttajana kisapuolikkaan jälkeen on toiminut ihan vesi, palautusjuoma ja illemmalla sitten jokin keveämpi ateria kun vatsakramppailu helpottaa.

(HCR:llä lähtö onkin muuten vasta iltapäivällä ja olen aamusta saakka liikenteessä joten sinne tarvitseekin miettiä erilaista tankkausta päivän varrelle jotta jaksan koko pitkän päivän läpi :))

Tankkaatko sä puolimaratonille vai koetko sen ”turhaksi”?

 

 

15h.

15 tuntia on melko lyhyt aika. 15 tuntia on hitusen reilut puolet vuorokaudesta. Jotkut saattaa nukkua  15 tuntia yössä. Jotkut on 15 tuntia vuorokaudesta töissä ja joillekin se on yksi ja sama mitä 15 tunnin aikana tapahtuu eikä kiinnitä siihen huomiota juurikaan miten aika kuluu. Meillä se on usein näin kun eletään niin tasalaatuista arkea.

Tiistai- iltana kuitenkin alkoi meidän elossa 15 tunnin ajanjakso joka jotenkin jäi mun mieleen voimakkaasti. Se piti sisällään suurta huolta, epäuskoa, köyhtymistä ja onnistumista. Kello 19.30 alettiin syömään iltapalaa kuten aika monena iltana muutenkin. Smoothieta ja leipää lisukkeineen. Toinen kissamme Mörri alkoi käyttäytyä hiekkalaatikolla omituisesti. Sähisi kun mentiin lähelle. Kello 20.30 rassukka kävi toistuvasti laatikolla kolmesti putkeen muttei saanut tarpeitaan tehtyään ja vaikutti kipeältä. Huolestuttiin. Kello 21.00 oltiin jo soitettu Turun päivystävälle eläinlääkärille ja oltiin menossa kissa kainalossa hakemaan apua.

” Jo vuorokauden virtsaamattomuus on kissalle hengenvaarallista ja rakko voi räjähtää ja kissa menehtyä”. – Setä eläinlääkäri 

Turun eläinsairaalan odotusaulassa sekavin fiiliksin napattu kuva.
Turun eläinsairaalan odotusaulassa sekavin fiiliksin napattu kuva.

Kello 21.30 olin isäni kyyditsemänä perillä eläinlääkärissä  jossa Mörri tutkittiin ja todettiin että rakko on täynnä ja lääkäri antoi vaihtoehdot. Eutanasia taikka kallis päivystyshintainen katetrointi ja tarkempi diagnoosi. Pöyristyin ja totesin että todellakin maksetaan. Ei meidän karvainen vauva saa kuolemantuomiota siksi että on sairas. Alkoi odottelu joka tuntui pitkältä vaikka kesti todellisuudessa vain puolitoista tuntia. Lääkäri kävi kertomassa että tutkimuksissa löytyi struviittikiteitä jotka on kissalle erittäin kivuliaita mutta että he saavat ne putsattua pois ja lääke-ja ruokavaliohoidon avulla pääsemme eteenpäin. Aina on riski että ne uusiutuu mutta tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä. 350 euroa.

Kotona oltiin lääkäristä kello 23.30 ja puolen tunnin päästä jo nuokuin kirja kädessä sängyssä mutten saanut unta. Rauhoituksesta tokkurainen kissa huolestutti ja mielessä pyöri sata asiaa. Jossain kohtaa uni on vienyt voiton ja havaihduin ennen viittä miehen herätyskelloon ja lapsen uniseen ”äitii”- huuteluun. Mies lähti töihin ja lapsikin rauhoittui nukkumaan vielä 6.30 maissa.

Olin sikeässä unessa, en tajunnut mistään mitään. Ihmettelin että miksei äiti vastaa lapsensa kutsuun kunnes havahduin että minähän olen se äiti! Kompuroin ylös hakemaan poikaa.  Kello oli 7.28 ja silmäni painuivat kiinni sohvalla. Oli tulossa pitkä päivä.

Kello 8.14 oltiin aamupalalla. Kaikki syvät lautaset oli likaisia enkä jaksanut tiskata. Päädyin tekemään pika -aamiaisen. Mörssättyä banaania pojalle jogurttiin ja itselleni rahkaan. Lisäksi granaattiomenaa ja pojalle kaapista näkkileipää juustolla. Äidille isoin kuppi kahvia jonka jälkeen olin hiukan enemmän tässä maailmassa. Kello 8.40-9.10 perinteistä aamutaistelua pukemisesta, hampaiden pesusta ja puistoon lähdöstä. Kello 9.23 poika puistotoimintaan ja itse lenkille. Oli vuorossa viikon vauhtikestävyyslenkki. Aika epätodellisin fiiliksin lähdin matkaan ja huomasin että jalat liikkuivatkin itselleni kovaa tahtia ja olin hurmioissani. Tein todennäköisesti oman viiden kilometrin ennätykseni ja juoksin sen aikaan 24,19. Kokonaisuudessaan tuli juostua 8,6 kilometriä  ja keskitahdiksi tuli 5,08 mikä on  mulle varsin onnistunut vauhtikestävyyslenkki. En nimittäin pidä niistä yhtään!  Nyt ehkä hiukan vähemmän en yhtään kun onnistuin.

Todistusaineistoa. Juoksin noin kovaa!
Todistusaineistoa. Juoksin noin kovaa!

10.30 hain pojan puistosta ja mentiin yhdessä kotiin.

15 tuntia. Liikaa tapahtumaa mun makuun. Liikaa huolta ja stressiä josta sain tosin voimaa ammennettua lenkkiin ja sitä kautta onnistumisen tunnetta. Mulla on tapana olla liian tunteellinen. Hyvässä ja pahassa. Kun surettaa niin surettaa kunnolla, kun on hyvä mieli niin laulu raikaa. Kun kiukuttaa sen näkee.  Nyt eletään päivä kerrallaan, toivotaan että kissa pysyy terveenä eikä tälläisiä ylläristressejä enää tule.