Treenikuulumia ja syksyn suunnitelmat.

Moikka! Edellisen postauksen jälkeen on kulunut viikonloppu ja ajatukset on edelleen aika synkeät. Arki rullaa omalla painollaan mutten voi kieltää etteikö aina kun tulee ”tyhjä hetki” tulisi mieleen viime perjantain kamalat tapahtumat täällä Turussa. Ulkona huomaan olevani kokoajan varuillani ja eilisellä aamukävelyllä Liljan kanssa tunsin oloni jopa vainoharhaiseksi kun takanani muuten tyhjällä tienpätkällä käveli mies. Ottaa varmasti aikansa päästä tästä pelosta yli.

#prayforturku. Lauantaina vietiin kynttilä murhapaikalle ja olo oli surkea ihan jokaisella joka paikan päällä oli  :(.

Mutta koska elämän pitää jatkua ja pahalle ei saa antaa valtaa niin jatketaan hieman kevyemmän aiheen parissa ja ajattelin kirjoittaa viime aikojen treeneistä ja syksyn suunnitelmista.

Olen yrittänyt pitää kiinni vähintään kolmen lenkin viikkotahdista jotta treenit pysyisi säännöllisinä ja kunto yllä. Hieman kuitenkin tahtia hidastaa meidän neidin yöheräilyt ja omat univaikeudet joten ihan niin täysipainoisesti en pysty juoksemaan kuin haluaisin mutta toisaalta ei tässä ole kiire mihinkään ja tyytyväinen olen että jaksan juosta edes tämän verran ja tärkeintä nyt on että kuntoilusta saa hyvän olon ja niitä tavoitteita katsotaan sitten ensi vuonna kun toivottavasti meilläkin jo nukuttaisiin :D.

Viikkoon mahtuu yleensä pari lyhyempää treeniä joista toisella yritän tehdä myös jotain ”spesiaalia” kuten lihaskuntoa tai kuten tänään kun kävin lenkin päätteeksi hyppimässä portaita. Viikon toinen lyhyempi lenkki on yleensä reippaampi vauhtikestävyyslenkki ja kerran viikossa sitten pidempi rauhallinen juoksu. En niinkään jaksa juuri nyt seurata viikottaisia kilometrimääriä vaan yritän pitää harjoitukset monipuolisina niin että sinne on mielekästä lähteä. Tosin noi vauhtikestävyyslenkit on kyllä viimeaikoina tökkinyt jonkin verran ja mies ehdottikin että pitäskö mun alkaa kitkuttaa ultrajuoksua :D.

Iloinen porrasjuoksija.

Näillä mennään siis treenien osalta ja seuraavaksi olisi kisasuunnitelmissa osallistua Ruissalojuoksuihin puolimaratonille syyskuun 16. päivä. Eihän sinnekään ole kuin reilu kolme viikkoa! 😊 Juoksen tuolla tuolloin toista kertaa mutta tänä vuonna todennäköisesti nautiskelen kauniista Ruissalosta enemmän kuin edellisessä juoksussa 2015 jolloin askel oli kevyt ja kunto kohdillaan. Ihana kuitenkin päästä taas kisatunnelmaan! Paavosta on jo niin pitkä aika!

Ruissalojuoksujen jälkeen palautellaan parin viikkoa ja sitten syyskuun viimeinen lauantai koittaa mun ja miehen laatuaikapäivä kun mennään koittamaan mistä meidät on tehty kun City Survivors saapuu Turkuun! 😊 jännää!

Lokakuun lopussa on sitten vielä Kaarinan syysmaraton jonne en ole vielä laittanut ilmoittautumista sisälle kun olen pohtinut matkaa jolle osallistua. Kymppikin voisi olla ihan mielenkiintoinen käydä tempaisemassa tai sitten perinteinen puolikas ;). Will see will see.

Miltä sun treeni maistuu?

Ajatus tähän postaukseen tuli lauseesta ” ei treenaus oikein maistu” jota aina välillä kuulee ja olen myös itse sitä käyttänyt kun ei ole huvittanut juosta.

Mun treeni maistuu aina ensijaisesti hikiseltä. Hikisyys on tuo lähtökohta jonka myötä mun treeni saa muut makunsa. Välille se maistuu myös urheilujuomalta, energiageeliltä ja sateen tuomilta pisaroilta. Kesäsade maistuu paljon paremmalta kuin syysmyrsky ;).

Mun treeni maistuu päättäväisyydeltä. Usein joudun päättämään valmiiksi millaisen lenkin, milloin ja suurinpiirtein mihin aikaan sen juoksen.

Mun treeni maistuu vapaudelta. Varsinkin nyt kesällä olen nauttinut jokaisesta yksin juoksemastani lenkistä sillä välillä arjen härdelli neljävuotiaan uhman ja kylkeen kasvaneen vauvan kanssa on hitusen raskasta.

 18km Ruissalossa ja fiilis täys kymppi 🔟.

Mun treeni maistuu onnistumisen tunteelta. Joka kerta kun pääsen lenkiltä kotiin olen onnellinen siitä että mulla terve keho joka jaksaa ja pystyy.

Mun treeni maistuu koska se on kivaa! On ihanaa kun saa treenata ja saa lihakset kipeiksi. Vauhti kehittyy ja vointi kohenee. Ihan parasta ;]