Jännä neuvolakäynti ja ihana sen jälkeinen aamupäivä.

Mulla oli tänään siis neuvola aamulla klo 10.00. Nyt on viikkoja kasassa 37+6.

Kesätyyli.

Mua jäi vaivaamaan viime perjantain synnytystapa-arviosta ihan hirveästi se, etten saanut minkään sortin kokoarviota vauvasta vaikka sf (kohdunpohjan korkeus)- mitta on pomppinut koko ajan yläkäyrillä kasvussaan ja mun vatsa on valtava ja TÄYNNÄ!

No mä heräsin tänään kolmelta aamuyöstä enkä saanut enää unta. Koko aamun Saulin lähdettyä keräsin rohkeutta, että uskallan neuvolantädille sanoa asiasta ja että mua jännittää hirveästi se, että vauva on kauhean iso enkä pysty normaaliin synnytykseen jos menee yli lasketun ajan koska tää maha tuntuu jo nyt tosi raskaalta ja vaikealta kantaa tän mun kipeän selän kanssa.

Sainkin onneksi suuni auki ja terkkari otti asian ihanasti vastaan. Mulla on siis sellainen ihme lääkärikammo etten uskalla oikein koskaan valittaa vaikka asiat ois päin puuta ja oon vaan aina ”ihan ok”.

Siinä mittailtiin ensin mun paino (ei teiän tartte tietää :D) ja paineet (124/78) ja vauvan sykkeet(135) ja kaikki oli kohdillaan. Myös maanantaina verikokeella mitattu hemoglobiini oli hyvä (122) .
Sitten mitattiin tuo sf-mitta joka oli siis viime viikolla 35cm ja nyt 37cm! Eli n.4cm isompi mitä kuuluisi näillä raskausviikoilla olla. Siinä kohtaa terkkarikin meni vaisun oloiseksi ja alkoi varata mulle aikaa ultraääneen, jossa tarkistellaan tuota vauvan painoa.
Sano terkkari vielä, että tuntuu hänen käsiin jo nyt siltä että olisi n.3,5kg eli suuri näille viikoille jo..
ja vielä kun ois mahiksia kasvaa sen nelisen viikkoa jos yli annettaisiin mennä ja se jos joku mua pelottaa.

No jos terkkari oli oikeassa arviossaan niin mulla sitten käynnistetään synnytys tod.näk jo ensi viikolla ettei kasva ihan holtittoman kokoiseksi tuo kaveri.

Aika jännää sinänsä kun ei Saulin kanssa kumpikaan olla mitenkään isokokoisia, että mistä hän on nyt tämän valtaisan kokonsa perinyt jos terkkari oli oikeassa. Voiko geenit hyppiä jotenkin sukupolvien yli?

Mulla siellä neuvolan laverilla maatessa supisti tosi herkästi ja nyt kun tulin kaupungista kotiin niin supistaa taas. Ja aikalailla kipeästi supistaakin .Au.

No nyt siis jännäillään ensi keskiviikkoon saakka jolloin aamupäivästä on se ultra-aika ja selviää enemmän!
Ensi torstaiksi varattiin neuvola vielä varmuudeksi. Siitä onkin enää viikko laskettuun aikaan jaiks.

Neuvolan jälkeen näin kaveria ja mentiin jokirantaan istumaan aurinkoon :) Oli ihana ilma!
Siellä tuli hengailtua muutama tunti ja sitten torin kautta mansikkaostoksille ja kotiin.

Nyt on pakko mennä päiväunille koska mulla ei pysy silmät auki. Päääääh.

Söpöli <3

Massiivinen masuni.

Nyt ihan vähän jännittää….

Täällä elellään raskausviikoilla 35+4 ja tähän saakka on selvitty ilman kipeitä supistuksia ..Jomotuksia,kolotuksia, liitokipuja jne jos jonkinlaista on kyllä ollut, mutta eilen illalla alkoi ihan uudenlaiset tuntemukset.

Illalla Housea katsottiin siinä niinkuin joka maanantai kun tunsin jo ennenkin vaivanneita menkkamisia vihlaisukipuja alaselässä ja takamuksessa  enkä niihin sen kummemmin reagoinut.
Sitten alkoi kylkiäkin vähän krampata ja kipu levisi alavatsaan ja sisäreisiin ja ajattelin heti, että pakko olla oikeita supistuksia kun kerran kipua mukana. No niitä tuli siinä hereillä ollessani pari lisää ja särky ihan tuolla pepun ja alaselän rajamailla pysyi jatkuvana..

Sain kuitenkin unesta kiinni.

Yöllä heräsin viitisen kertaa kun tuli samanlaisia kipuaaltoja. Ne ei kuitenkaan tulleet mitenkään säännöllisinä ja siksi en viitsinyt miestä edes herättää kun hänen pitää töissä jaksaa ja kärvistelin sitten yksikseni kissa kainalossa.

Heräsin aamulla ennen kuutta kun mies lähti töihin ja takamuksen särky oli edelleen ihan samanlaista ja alavatsaakin vähän kramppaili.. Aloin siinä sitten vähän kerätä paniikkia ja miettiä kauhukuvia että nytkö se vauva syntyy ja apua apua apua! Ei oo kuitenkaan tuota aiempaa kokemusta synnytyksen käynnistymisestä ja fiksuna tyttönä oon googlaillut ihmisten tuntemuksia supistuksista ja kyllähän sieltä löytyi useampikin tarina, jossa samanlaisia kipuja kuin mulla ollut.

Odottelin sitten, että kello tulee kahdeksan jotta voin soittaa äitiyshuollon neuvontapuhelimeen ja kertoa vaivoistani.

Sieltä vastasi oikein mukavan kuuloinen kätilö, joka kuunteli paniikinomaista kertomustani ja ensin rauhoitteli mua, ettei oo mitään hätää. Että olen jo niin pitkällä raskaudessani, että mikäli se synnytys sieltä nyt lähtee käyntiin kunnolla niin vauva saa tulla ja sillä on erinomaiset mahdollisuudet pysyä hengissä. Eihän tässä tosiaan ole kuin puolitoista viikkoa täysiaikaisuuteen.
Sanoi myös, että ensisynnyttäjillä saattaa olla tälläisiä tuntemuksia parikin viikkoa ennen kuin se synnytys sitten oikeasti tapahtuu. Vauvat kuulemma saattaa kiusata tällä tavoin äitejään. Tai pahimmassa tapauksessa  vetää oikein kunnolla yli lasketun ajan.
Sanoi kuitenkin tilanteen olevan nyt 50/50 että tullako vai eikö tulla ja olemaan ihan rauhallisin mielin kotosalla ja elämään normaalia elämää jaksamisen mukaan kehoani kuunnellen ja soittelemaan uusiksi jos supistukset tihenee ja muuttuu säännöllisiksi.

Sellasta. Jänskiä päiviä edessä!

Eilen napattu masukuva 35+3.