Baby jogger – kuvapläjäys!

Tänään käytiin ottamassa kuvia vihdoin meidän uusista juoksurattaista kun ilma oli niin mahtava! Toppi päällä sain vedellä eikä kylmyydestä ollut tietoakaan! Päinvastoin!

Mulla on muuten yksi tälläinen perinaisellinen ongelma. Nimittäin kuinka laittaa hiukset kiinni juostessa?:D
Ponnari käy ärsyttävästi heilumaan edestakaisin jos vähääkään tuulee ja muutenkin vauhdin huumassa se pomppii puolelta toiselle. Nuttura ei toimi. Nyt väkersin kaksi ranskanlettiä päähäni jotka solmin taakse kiinni mutta nekin tuntui sitten löystyvän kun innostuin pomppimaan eli eipä toimi tuokaan kampaus. Pitänee hankkia sellaisia kuminauhapantoja päähän tai lainata S:n lippistä… joooo.. tarkemmin nyt kun mietin niin lippishän vois olla aika jees kesää kohti mennessä ettei aurinko nappaa päähän ja saa päänsärkyä. 

Kävin eilen juoksemassa pisimmän lenkin tänä treenikautena. Sports tracker yritti huijata, että pituutta sille olisi tullut 16,9 kilsaa mutta tarkistettuani opaskartasta todelline ja viralline tulos oli 14,8 kilsaa. Aikaa sain kulumaan hiukan alle tunnin ja 20 minuuttia eli aika hyvillä kantimilla oon tuota puolikasta ajatellen! Tokihan se vauhti väistämättä hiipuu loppua kohti voimien ehtyessä mutta jos jaksan tuota eilistä tahtiani hiukan kiristää niin mulla ei tuu olemaan ongelmia sen kahden tunnin tavoitteeni suhteen! Toki luontoäitikin voi ryssiä olosuhteet pahasti jos sataa ja on tuulista… eilen kun ei tuullut eikä satanut..vielä on kuitenkin kuutisen viikkoa aikaa aktiiviselle treenaukselle!:)

Kun oltiin otettu kuvia riittämiin niin piti vähän vielä päästä kallioille pomppimaan ja näyttämään urpolle.

                      Ai että mä tykkään kun kesä tulee!<3

Rouva StrechyStrechy.

Käytiin tänään Elian kanssa juoksemassa ensimmäinen kunnon jogger-lenkki kun mulla jo olo parempi ja sadekin vihdoin loppui. Ihan kuin syksy olisi kun vettä tulee kokoajan ja tuuli on järkyttävä! 
Meidän piti tänään ottaa myös teidän iloksi kunnon kuvia meidän lenkkeilystä mutta se jääköön aurinkoisempaan päivään kun ei oikein välity juoksemisen ilo jos taivas on harmaa kaiken muun tämän betoniviidakon lisäksi missä asutaan. So stay tuned. (jos kiinnostaa).
Elia tykkäsi ihan hirveästi olla kyydissä kun juoksin. Hän piti sellaista ”prrrrrrrrr” ääntä kun mentiin välillä vähän lujempaa vastatuulen helpottaessa. En osannut odottaa että näin pieni vielä osaisi vauhdin hurmassa päristellä mutta kyllähän me kotonakin leikitään tuolla S:n vanhalla traktorilla niin että Elia on kyydissä ja työnnetään häntä ympäri asuntoa (mitä kovempaa sen kivempaa) ja samalla päristään niin ehkäpä se sieltä nyt sitten kumpusi :). Nauratti! 

Elian kanssa venyteltiin.

Lenkin jälkeinen venyttely on mulle tosi tärkeää jottei lihakset jumiudu ihan täysin jolloinka seuraavana päivänä ei tarvii tehdä oikeastaan mitään… eli venyttelyä  venyttelyä venyttelyä!! 
Oonko kertonut, että harrastin teininä cheerleadingia? Tänään venyttelyjen lomassa innostuin koittamaan, että nouseeko jalka enää mihinkään ja nousihan se aika kivasti! 

                         

                               ( Eliaa alkoi väsyttää oikeanpuoleissa kuvassa :D)

Teininä mä vihasin venyttelyä ja vihasin sitä siksi kun mä oon ollut aina toooooosi huono venymään! Sain cheerleading-aikoina tehdä ihan älyttömästi töitä spagaattien ja spritsien kanssa että sain ne onnistumaan ja jos jäi muutama päivä niin etten venytellyt niin sainpa miltein alusta aloittaa koko homman. Nykyään sitä arvostaa eri tavalla kun kroppa alkaa olla vanhempi ja jäykistyy nopeammin. Uskoisin että tuolloin teininäkin johtui lihasjäykkyys siitä kun olin aiemmin harrastanut yleisurheilua ja juoksua jossa ei se venyvyys ollut ”ihan niin tärkeässä osassa”.
Oikea jalka nousee näköjään aikapaljon heikommin kun vasen muuten… hassua….. yhtäpaljon mä niitä venyttelen aina :D.
Ja loppuun hieno supermiespose…