Miltä sun treeni maistuu?

Ajatus tähän postaukseen tuli lauseesta ” ei treenaus oikein maistu” jota aina välillä kuulee ja olen myös itse sitä käyttänyt kun ei ole huvittanut juosta.

Mun treeni maistuu aina ensijaisesti hikiseltä. Hikisyys on tuo lähtökohta jonka myötä mun treeni saa muut makunsa. Välille se maistuu myös urheilujuomalta, energiageeliltä ja sateen tuomilta pisaroilta. Kesäsade maistuu paljon paremmalta kuin syysmyrsky ;).

Mun treeni maistuu päättäväisyydeltä. Usein joudun päättämään valmiiksi millaisen lenkin, milloin ja suurinpiirtein mihin aikaan sen juoksen.

Mun treeni maistuu vapaudelta. Varsinkin nyt kesällä olen nauttinut jokaisesta yksin juoksemastani lenkistä sillä välillä arjen härdelli neljävuotiaan uhman ja kylkeen kasvaneen vauvan kanssa on hitusen raskasta.

 18km Ruissalossa ja fiilis täys kymppi 🔟.

Mun treeni maistuu onnistumisen tunteelta. Joka kerta kun pääsen lenkiltä kotiin olen onnellinen siitä että mulla terve keho joka jaksaa ja pystyy.

Mun treeni maistuu koska se on kivaa! On ihanaa kun saa treenata ja saa lihakset kipeiksi. Vauhti kehittyy ja vointi kohenee. Ihan parasta ;] 

Takaisin liikunnan pariin!

Heippa! Tämä viikko on mennyt ihan hujauksessa ja on jo lauantai :). Me aloitettiin lauantai käymällä ruokakaupoilla ja torilla ostoksilla ja nyt pärjätäänkin taas mainiosti ensi viikko ruokien puolesta. Me tykätään kerran viikossa ”isosti” kaupassa ja sitten yleensä tulee käytyä hakemassa maito yms. täydennyksiä kerran viikossa. Tällä viikolla olen myös palaillut varovasti liikunnan pariin vaikka kahden viikon lepoa lääkäri suosittelikin niin olen tuntenut oloni niin hyväksi, että olen vähän kapinoinut. Mistään radikaalista ei tietenkään ole kyse vaan ihan normaalista ulkoilusta ja touhuilusta  pojan kanssa.

..
..

Keskiviikkona kävin rauhallisella kävelyllä pojan ollessa puistotoiminnassa ja kävelin reilut seitsemän kilometrin lenkin kehoani kuunnellen ja hyvältä tuntui! Toisinaan tunnen aikamoista kaihoa kun näen juoksijoita kävelyilläni ja ajattelen omaa hyvää mennyttä kuntoani mutta onneksi vain positiivisesti sillä onpa jotain mitä odottaa sitten ensi vuodellekin kun pääsee taas nostamaan kuntoa ja juoksemaan kovempaa. Eräältä tutultani sain idean koittaa pyöräilyä liikuntamuotona ja torstaina päätin lähteä koittamaan miltä pyöräily tuntuisi jo kasvaneen vatsan kanssa. Tässä kohta mainittakoon, että mulla on tosi surkea pyörä :D. Käytettynä ostettu kolmivaihteinen jonka vaihteet prakaa. NO tuulta päin (ihan järkky vastatuuli!) ja matkaan!! Olin päättänyt mennä tutun 11kilometrin lenkin joka ennen oli mun vakiojuoksulenkki ja jossain kolmen kilsan kohdalla huomasin, että eturengas oli tyhjentynyt matkalla oudosti ja polkeminen oli melko raskasta. Pääsin kuitenkin lenkkini läpi ja huomasin etureisissä pientä vapinaa joten oli siitä jotain hyötyäkin vaikka 80% lenkistä mua lähinnä vitutti koko homma. Sanoinko etten oo koskaan oikein tykännyt pyöräilystä?:D Lenkin jälkeen olo oli kuitenkin mitä mainioin ja endorfiinit jylläsi joten kyllä mä sille annan uuden mahdollisuuden vielä josko ensi kerralla ei ärsyttäisi ihan niin paljon :).

Huomenna on siis pyöräilypäivä kunhan mies on ensin saanut mun pyörän niin kuntoon kun sen voi saada. Toukokuulle olen ajatellut hankkia salikortin läheiselle salille jossa voisin käydä pojan puistoimintapäivinä ja viikonloppuisin treenaamassa mikä sopivalta tuntuu. Tämä raskaus on opettanut mulle ainakin monipuolista treeniä kun joutuu soveltamaan kasvavan vatsan mukaan ja mahdollisten vaivojen lisääntyessä. Mutta hyvällä fiiliksellä edelleen jatketaan ja puolivälissä ollaan jo melkein! Ihanaa :)!