Paksuna. Paksuuntuminen. Paksu. Kiloasiaa.

Ennen esikoisen odotusta olin melko normaalipainoinen. Hoikahko vaikka elämäntapani ei olleet mistään parhaimmasta päästä ja mm. pizza kuului ruokavalioon huomattavasti nykyistä useammin. Silloin mulla ei vielä ollut tätä vehnänsietovaivaa. Eikä oikeastaan minkäänlaista ruokamoraalia. Söin silloin kuin huvitti ja pääsääntöisesti mitä huvitti. No tulin raskaaksi pitkän yrityksen jälkeen ja koska sitä moraalia ei ollut niin annoin periksi oikeastaan kaikille raskausajan mielihaluille mitä ikinä keksin. Kroppani harmiksi miltein kaikki ne sisälsivät liikaa rasvaa. Pizzaa, rullakebua ja Fazerin pähkinäsuklaata. Nom nom. Musta tuli iso. Painoa kertyi kuin huomaamatta kun illasta toiseen mätin naamaan rasvaa ja sokeria.

Noin kolme viikkoa ennen pojan syntymää kesällä 2013.
Noin kolme viikkoa ennen pojan syntymää kesällä 2013.

No sitä painoa kertyi sen lähemmäs 20 kiloa ja muistan kuinka ajattelin että never again raskauskiloja kiitos. Kunnes tuli vauvakuume ja kun vihdoin tuli plussa aloin heti miettiä sitä, että kuinka mun kehon nyt käy. En sillä että itkisin menetetyn sikspäkin perään tai jättäisin syömättä ruokaa joka on minulle hyväksi vaan siksi, että en edelleenkään juurikaan sylje herkkujen päälle vaikka omaankin nykyään huomattavasti paremman itsekurin kuin esikoista odottaessani. En kuitenkaan haluaisi kerätä nyt sitä 15 kiloa rasvaa kehooni mitä tein kolme vuotta sitten ja joista onnistuneesti pääsin myös eroon. Se ei välttämättä olisi kuitenkaan ihan niin helppoa nyt kun mittariin on pyörähtämässä uusi kymmenluku ja lapsia onkin kaitsettavana kaksi yhden sijaan eikä lenkille lähtö olekaan ihan niin helppoa kuin yhden lapsen kanssa.

Viikko synnytyksen jälkeen. Vatsalla kesti kauan laskea..
Viikko synnytyksen jälkeen. Vatsalla kesti kauan laskea..

Asiaa ei yhtään helpota neuvolan tarkka syyni sun jokaisesta grammasta. Mulle tehtiin heti ekalla käynnillä selväksi, että minkä verran saa painoa kertyä ja koska mun BMI on ollut ennen raskautta alle 22 niin saan varautua nyt siihen että kiloja tulee tälläkin kertaa sen kuusitoista kappaletta koska lähtötilanteessa olen ollut hoikka. Itse olin toivonut jotain sellaista noin kymppiä mutta saa nähdä kuinka käy, onhan tässä vielä matkaa jäljellä viikkoja ja kuukausia. Hassua kuitenkin, että heti lähtötilanteessa tartutaan siihen mikä varmasti useaa odottavaa naista vaivaa ja tehdään siitä haloo. Tiesittekö, että nykyään neuvolakortissa on mukana erillinen painokaavio johon saat merkata joka viikko miten monta kilogrammaa se peppu on levinnyt?  Onko se todellakin niin tarkkaa? Tälläiselle joka niitä kiloja hiukan pelkää tuollaiset taulukot on ainakin iso punainen rasti seinässä.

Tällä toisella kierroksella mulle ei ole juuri makea maistunut ennen kuin vasta nyt olen alkanut himoitsemaan hedelmäkarkkeja! Hedelmämentokset ja hedelmätoffee kuulostavat maailman parhaimman makuisilta asioilta ja olenkin jonkin verran nyt sortunut herkutteluun. Ekat 11 viikkoa menikin aika maltilla ja liikkumaankin olen viikottain pystynyt niin tällä hetkellä suhtaudun tulevaan positiivisesti vaikka onhan kehon muuttuminen näin toisessakin raskaudessa hieman hämmentävää. Vyötärö alkaa jo hävitä ja sivuprofiili ei ole enää siloinen. Se on asia josta nautin täysin rinnoin kun vauvavatsa alkaa näkyä ja saan etsiä kaapista sen piukimmasta päästä olevan paitani (niitä ei ole montaa kun tykkään rennommista vaatteista) ja saan näyttää muillekin, että vauva on tulossa :). Mutta onnekseni mulla on myös sitä  itsekuria jonkin verran sillä eilen kauppareissulla meinasi mukaan tarttua niin hesen ranskalaiset punaisella majoneesilla kuin Arnoldin siemenbagel tonnikalatäytteelläkin. Sinnikkäästi menin ohi ja onneksi sillä aamun silmäpussit olivat jo tarpeeksi turpeat ilmankin sitä suolan määrää :D.

Lähinnä tämän postauksen idea oli kai mietiskellä, että miten sitä osaisi nauttia raskaudesta joka on kuitenkin todella toivottu ja ihana asia ja keksisi jonkun kultaisen keskitien siihen mille antaa periksi ja mille ei? Kun ruokavalio on muuten kunnossa niin ehkä raskausaikana voisi olla hieman rennompi niiden herkkujenkin kanssa jos haluaa? Kunhan pystyy liikkumaankin vastapainoisesti sillä liikunta tekee hyvää myös sille vauvalle joka siellä vatsassa kasvaa. Puhumattakaan äidistä.