Heinäkuu ja hikiset yöt.

Ihan hurjaa, että on jo heinäkuu ja laskettuun aikaan on alle 10 viikkoa. Yöt alkaa olla täällä pelkkää valvomista ja hikoilua ja viime yönä jo mietin, että olinkohan vuosi sitten maratoninkaan jälkeenkään yhtä hikinen mitä olin viime yönä. Meidän koti on tosi kuuma kesäaikaan ja ilma varsin trooppinen erityisesti öisin ja tähän kun liittää naisen kehon metkan ominaisuuden valmistautua vauva-aikaan ja sen valvomisiin ( KAKSI KUUKAUTTA ENNEN SYNTYMÄÄ) niin voitte arvata että lievää väsymystä on ilmassa :D. Mä en ihan aikuisten oikeasti ymmärrä että mikä ihmeen logiikka ja järki ja syy tähän valvomiseen on mutta näin se keho kuulemma tekee useimmille raskaana oleville.

Kesäkuu oli ja meni hyvin omalla painollaan ja nyt onkin aloitettu heinäkuu ja pojallakin on ollut loma puistotoiminnasta jo juhannuksesta saakka joten me ollaan vietetty aamupäivät yhdessä eri puistoissa ja kotiin saapuessa on yleensä minullakin uni tullut silmään aika nopeasti sillä alkaa olla keholle jo kova suoritus olla pystyssä useampi tunti yhteen soittoon ja kaikenlaiset raskausvaivat alkaa olla jokapäiväisiä. Poika on kuitenkin tosi sympaattinen kun kysyy aina, että jaksatko sinä äiti lähteä tänään vähän kauemmas puistoon ja tottakai minä jaksan sillä en halua riistää toisen hauskoja kesäpäiviä. Mennään vaan aina vähän hitaampaa vauhtia niin äitikin jaksaa. Sinällään aika korkealta on on pudottu tähän rupukuntoon kun vielä toukokuun lopussa pystyin käymään salilla ja tekemään ihan hyviäkin treenejä ja nyt saa kuunnella kehoaan tosi tarkasti ja jos mennään jaksamisen  yli niin supistukset ja lantiokivut muistuttaa kyllä heti rauhoittumaan.

Loppukirillä kesällä 2015.
Loppukirillä kesällä 2015.

Huomenna juostaan Paavo Nurmi maraton joka oli viime kesänä erityisen tärkeä päivä kun juoksin ensimmäisen kokonaisen maratonini. Tänä vuonna ei luonnollisesti meikäläisen rinnasta numerolappua löydy mutta paikan päälle aion lyllertää kuitenkin kannustajan ominaisuudessa ja onkin ihan kiva päästä kannustamaan tuttuja ja puolituttuja ja hiukan elämään kisatunnelmaa joka on mulle viimevuosina ollut suuri nautinnon lähde :). Mulla on ihan tolkuton ikävä juoksemaan ja liikkumaan kunnolla joten en tiedä onko katsojaksi lähteminen suolan haavoihin hieromista vai toimiiko se kannustimena siihen kun saa taas itse syksymmällä juosta ja saa alkaa miettiä tulevia kisoja mihin osallistua :). Täältä voit lukea mun viimevuoden viimeisen postauksen ennen Paavon maratonia jossa kerron vinkkejä viime hetken valmistautumiseen.

Maratonmamma.
Maratonmamma.

Viikon päästä lähdetään ekan kerran laivalle koko poppoo piknik-risteilylle ja sen suurempia suunnitelmia ei meidän perheen kesälomareissuihin lukeudu allekirjoittaneen voinnista johtuen joten odotan tuota laivareissua kuin kuuta nousevaa, että pääsee vähän edes pois arjesta :). Mies ja poika aikovat vielä elokuussa matkustella miehen kotikonnuille muutamaksi yöksi jolloin minä jään jo kotiin kun laskettu aika alkaa olla sen verran lähellä ettei keho enää jaksa matkustaa ja toisaalta lepo ja oma rauha tulee varmasti tarpeeseen vaikka mulla varmaan tulee olemaan ihan valtava ikävä poikiani :D. Nyt mä meen ottamaan tän päivän pikku päikkärit kun poikakin nukkuu ja kohta alkaakin viikonloppu kun mies pääsee töistä. Palataan ensi viikolla ja tuun kertomaan miltä se katsojana juoksukisoissa olo tuntuikaan ;). Mukavaa viikonloppua!

 

Muisto raskaudesta joka kestää.

Esikoisen raskausaikana mulle oli itsestään selvää, että haluan käydä otattamassa kuvia masusta ja silloin sain myös mieheni suostuteltua kuvauksiin mukaan. Tuolloin kuvaajana toimi tuttumme ja studiona hänen kotinsa ja kuvia tilattiin sitten myöhemmin myös ihan kodin sisustukseen hyllyä koristamaan. Nyt olen kuvannut kasvavaa vatsaani ahkerasti kotona erilaisin peiliselfiein viikottain ja jakanut niitä myös teille täällä blogissa ja Instagrammissa mutta varsinaisia studiokuvia en ollut oikein edes ehtinyt miettiä kun tuntuu nämä viikot vierähtävän niin älyttömän nopeaa tahtia. Sitten tuttuni otti yhteyttä ja kysyi, että haluaisinko tulla käymään heidän uudessa valokuvausstudiossaan Pimiö Loungessa kuvauksissa ja ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä sillä tottakai on kiva saada muistoksi myös tästä raskaudesta masukuvat.

PIMIÖLOUNGE_9064_copy
Kuvat ottanut Suvi / Pimiö Lounge.

Studio sijaitsee ihan kävelykadulta poiketessa Kristiinankadulla Turun keskustassa joten paikalle on helppo löytää ja paikan päälle saapuessani sainkin heti rennot moikat ja oloni oli kotoisa vaikka hiukan jo ehdin jännittää kameran eteen astumista kun kehonkuvan muuttuminen on taas ottanut koville. Suvi kuitenkin otti minut vastaan ammattitaitoisesti ja kyseli hiukan ensin, että millaisia kuvia olin itse ajatellut ja sitten käytiin toimeen. Olin  napannut mukaan kaksi eri vaatekertaa ja molemmilla otettiin kuvia joista sain sitten jo samana iltana sähköpostiini muokatut valmiit kuvat! Todella tehokasta ja hyvää asiakaspalvelua :).

Meidän pieni tyttö siellä. Kuva : Suvi / Pimiö Lounge
Meidän pieni tyttö siellä. Kuva : Suvi / Pimiö Lounge

Studiossa työskentelee ammattitaitoiset kuvaajat Suvi sekä Emma ja lisäksi keikkaa Tyksin vauvakuvausten ja muiden upeiden projektiensa äärellä heittää Hanna ja pääjehuna paikkaa pyörittää Hannan aviomies Henrik. Syksyllä on luvassa myös jotain ihan uutta ja herkullista mitä ei olla ennen Turun keskustassa nähtykään joten kannattaa pitää silmät ja korvat auki tämän yrityksen osalta.

Kuva : Suvi / Pimiö Lounge
Kuva : Suvi / Pimiö Lounge. Raskausviikko 30.

Mikäli siis olet miettinyt, että kaipaisit studiokuviin ikuistamista raskautesi, perhekuvien taikka vaikka kaveriporukan kanssa niin kannattaa klikata weeweewee.pimiölounge.com ja käydä varaamassa heti aika nettiajanvarauskalenterista jossa se onnistuu ihan parilla klikkauksella!