Kohti kevättä ja HOOCEEÄRRÄÄ!😊

Eli Helsinki City runia tietysti! 😊

Reilut kaksi kuukautta aikaa kevään ensimmäiseen puolimaratoniin ja hieman horroksessa vietetyn helmikuun jälkeen olen ajatuksissani asettanut itselleni uuden aikatavoitteen ja olen enemmän kuin tyytyväinen kaikki 1,50 alittaviin aikoihin. Jos menee kauemmin niin sitten menee mutta yritetään nyt tuota :).

Helmikuun treenit jäivät luvattoman vähäisiksi kaiken sairastelun ja pakkasten ravistellessa treenikalenterin uusiksi mutta maaliskuu on mahdollisuuksien kuu ja suunta on vain ulos-ja eteenpäin! 😊

Maaliskuussa sanotaan myös kevään alkavan ja näin se vaan on sillä tällä viikolla inhottava tolkuttoman kylmä ilma on alkanut helpottamaan ja meidän perheessä ollaan päästy taas arkirytmiin. Esikoinen on saanut taas käydä ulkoleikkikoulussa purkamassa valtavaa energiamääräänsä ja ollaan muutenkin päästy ulkoilemaan taas normaalisti. Mulle tulee helposti sellainen tosi väsynyt ja pöhöttynyt olo kun en liiku tarpeeksi ja helmikuussa tuo olo oli liian läsnä usein! Nyt olenkin nauttinut kun on päästy taas touhuamaan kaikenlaista ja ennen kaikkea urheilemaan! 😊

Aurajoessa :)

Juoksuohjelmassa alkaa nyt siis #vauhtikestävyyskausi ja tänään iltapäivällä kun mies saapuu kotiin on mulla edessä ohjelman eka vk-lenkki eli 3x2km jokaista osuutta vähän nopeuttaen plus tietysti alku – ja loppuverryttely. Hauskaa ja haastavaa pitää vauhti aluksi niin ettei kuolema korjaa heti 😂.

Olen kyllä odottanut tätä vauhtien lisäämistä jo kovasti vaikka elämäni ensimmäinen kunnolla tehty peruskuntokausi olikin opettavainen niin ihanaa päästä vähän kiduttamaan itseään pois mukavuusalueelta! Kaksi kuukautta kuulemma riittää mainiosti vauhtien kasvatukseen kun alla on oikeaoppinen peruskuntokausi mutta silti olen vähän epäileväinen nainen noiden aikatavoitteideni kanssa. Skeptinen Suomalainen vai miten se oli? 😉

No ei vaan. Ihanaa päästä taas treenaamaan ja kevät saa todellakin tulla! 😊 kuten myös #helsinkicityrunningday. Otetaan vastaan mitä saadaan! 😊

Ruisrääkki 2017, pandana maaliin! 😊

Huh heijaa mikä juoksu eilen! Tytön kuume onneksi laski joten uskalsin lähteä juoksemaan ja onneksi lähdin.

Lauantain aamupäivä meni perheen kanssa puistossa touhutessa ja lounaan jälkeen mies alkoi nukuttaa lapsia unille ja mä hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kohti Ruissaloa ja bussikuljetusta alueelle. Sinnepäin ajaessani mietin lähinnä koko matkan että miksei mua jännitä, mitä nyt tapahtuu ja että olenpa väsynyt :D. Bussimatkalla jännitys alkoi kuitenkin nostaa päätään ja tapahtuma – alueella olin noin tuntia ennen lähtöä.

Hetken kiertelin alueella, söin banaanin ja mietin lähteäkö juoksemaan t-paidassa vai pitkällä paidalla. Oli sen verran kylmä että päädyin pitkään paitaan mikä oli ihan oikea ratkaisu kun reitillä satoi parikin kertaa vettä aikalailla niin pysyin lämpimänä.

Sitten vein varusteet säilöön ja lähdin rantaan päin vähän lämppäilemään. Oli jotenkin tosi outoa olla yksin mutta en bongannut tuttuja kuin vasta juuri ennen lähtöä. Hölkkäilin rauhassa noin kilometrin ja pompin erilaisia juhlaliikkeitä kunnes jalat tuntuivat hyville tai sitten suuntasin vessajonon kautta odottamaan juoksun alkua.

Noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä tein vasta päätökseni mahdollisen loppuajan tavoittelusta ja päätin lähteä seuraamaan 1,50 jänisten matkaa. Kannatti luottaa intuitioon sillä jaksoin yllättävän kivuttomasti juosta jänisten mukana noin 13 kilometriä jolloin putosin kyydistä enkä ihan enää kiinni heitä saanut vaikka näköetäisyyden pystyin pitämään lähes koko loppumatkan. Kovimmat hetket itselleni olivat Kuuvan kierroksen hiekkatiellä kulkeva osuus jolloin tuntui että jalat ei enää ole omani vaan ne ikäänkuin leijuivat :D. Onneksi se meni nopeasti ohi ja sain jälleen kerran viimeisellä kilometrillä otettua hyvän loppukirin ja maaliin juoksin aivan karkulaisjänisten perässä aikaan 1,50,07 😁. Olen todella tyytyväinen loppuaikaani kun viimeaikoina treenit on olleet niin rikkonaisia.

Pandana maaliin. Mokomat ripsarit joiden piti kestää 38 asteista vettä. Ei kai taivaalta niin kuumaa tule? 😁

Maalissa sain mitalin kaulaan halausten kera ja ruokahuollon kautta kävin vaihtamassa vaatteet ja kävin ostamassa kahvia joka lämmitti ihanasti! Sitten hyppäsin bussiin ja matka kotiin sujuikin vielä pyörällä yllättävän kevyesti vaikka pohkeet olikin aika puisen tuntuiset! 😊

Tässä oli nyt tämän vuoden puolikkaat ja ensi vuodelle onkin sitten tavoitteet selvät, ennätysjahtiin ;). Vielä olisi yksi erilainen kisa edessä parin viikon päästä. Kiitos Juoksuajalle taas hyvin toimivista tapahtumista ja hienosta kisakaudesta! 😊 ensi vuonna tavataan taas!