Neljä viikkoa puolimaratoniin!

Kesäkuu ja nollakeli! Ei nyt onneksi sentään mittarin mukaan mutta mistä ihmeestä tuo jäätävän kylmä tuuli tuli? Hrrrrr! Sai kaivaa taas villahuivit ja hanskat esiin. Haha. No se säästä.

Tänään on tasan neljä viikkoa kesän kuumimpaan juoksukisaan! Sana ”Kuumin”  kääntyy  myös onneksi upeaksi tai parhaaksi sillä tätä menoa saa kaivaa Icebugit kaapista Paavoon mennessä.

Muutama postaus sitten pohdiskelin hyppäisinkö jäniksen selkään ja lähtisin tavoittelemaan aikaa ja nyt kun lenkkejä olen tässä juossut olen huomannut että kunto on lähtenyt aika kivasti kohenemaan ja mikäli pysyn terveenä seuraavan kuukauden niin haaveilemani kahden tunnin alitus on ihan mahdollinen.

2014 loppusuoralla ensimmäisellä puolimaratonilla.

Viime viikolla tuli juostua kaksi vähän kovempaa lenkkiä kun torstaina pääsin yksin juoksemaan ja homma vähän karkasi jaloista. Kymppi taittui vähän päälle 54 minuuttiin kiihtyvällä lenkillä niin että viimeinen kilometri sujui jo alle vitosen kilometrivauhtia.  Lauantaina kävin juoksemassa Juoksuajan järjestämällä yhteislenkillä ja matkaa taittui hiukan alle 11 kilometriä hiukan päälle tuntiin ja hyvin mäkisen reitin vuoksi juoksu  meni hyvin perille takamukseen ja sunnuntaina teki kipeää nousta sängystä :D.

Ensimmäisen kokonaisen maratonin maalissa 2015 :)

Tällä viikolla olen päässyt juoksemaan kaksi lenkkiä. Maanantaina rattaiden kanssa vajaan kympin lenkki kevyesti pk-sykkeellä ja torstaina sitten tunnin lenkillä itsekseni. Huomenna olisi tarkoitus mennä viimeinen pidempi pitkis ennen Paavoa ja aion suunnata kohti Ruissaloa vähän fiilistelemään kisan reittiä :).

Neljä viikkoa kisapäivään. Pari viikkoa vielä aktiivista treeniä ja mahdollista kunnon kohotusta ja sitten aletaan keventelemään.  Itse kisaviikkoon mahtuu myös mm. Yhdet häät joten sillä viikolla en enää ehdi ihmeitä tekemään :).

Oletko sinä tukossa Paavoon juoksemaan? Ehkä nähdään siellä! 😊

Kuinka sujuu juoksu?

Tajusinpa juuri etten ole vähään aikaan kirjoittanut rehellistä juoksupostausta ja tässä ois sen aika just nyt kun lapset on päiväunilla.

Kun flunssa muutama viikko sitten helpotti palailin juoksun pariin ihan fiilispohjalta ja nautiskelin olostani niin että juoksin ensimmäisen puolimaratonin pituisen lenkkini synnytyksen jälkeen. Ja se oli niiiiiiiiin ihanaa! :) toki lenkki oli keholle raskas ja jalat oli lopussa väsyneet mutta niin nautin siitä tunteesta kun pääsin eteenpäin ja jaksoin pitää reipasta vauhtia yllä vaikka sykkeet nousivat vähän liian korkealle.

Tuon pitkiksen myötä aloin myös hieman funtsailla josko kuitenkin asettaisin itselleni Paavolle jonkin tavoitteen sillä sykkeisiin jäi vielä varaa ”kisasuoritukseen”  ja kisoissa endorfiinit saa aina yrittämään parastaan. Kuitenkin viime vuoden tappohelle saa jarruttelemaan ajatuksia. Jatkan miettimistä :).

Olen nyt juossut keskimäärin kolme kertaa viikossa. Arkisin vaunujen kanssa ja viikonloppuna yksikseni. Viime lauantaina olin lähdössä porrasjuoksutreffeille ja pihalla sain todeta että pyöräni lukko on jumissa ja se oli niin jumissa ettei se siitä enää auennut. Ollenkaan. Kaveri tulee sen rälläkällä rikkomaan kunhan ehtii. Niin mun tuuria :D.

No kun olin lukon kanssa tapellut 20 minuuttia ja todennut etten enää porrastreffeille ehdi niin suuntasin urheilupuistoon juoksemaan maastoista Karikon kierrosta. Alkuverryttelyksi juoksin reilut kolme kilometriä jonka jälkeen siirryin tekemään mäkivetoja stadionin kentän vieressä olevalle mäelle. Mäen pituus oli 100m ja juoksin sen seitsemän kertaa täysillä ylös ja pidin välissä kahden minuutin palautuksen alas kävellessä. Treeni meni perille ja viimeisen vedon aikana takareidet alkoivat jo olla aika hyytelöä. Lopuksi juoksin vielä karikon ympäri 2km ja suuntasin kotiin. Hyvä treeni! 😊

Olen nyt myös opetellut juoksemaan rauhallista peruskuntolenkkiä niin että sykkeet pysyvät alhaalla. Mun heikkous juoksijana on ehdottomasti aina ollut se että juoksen kaikki lenkit liian kovaa. Ehkä tästä vielä kuntoon päästään! Ihanaa kun on kevät alkanut vihdoin ja saa juostessa vähentää vaatteita myös. Kevenee askelkin kummasti kun kolmen kerroksen sijaan päällä on vain yksi paita ja trikoot! 😊