Paavo Nurmi (puoli) maraton 2017 raportti here you are!

Jee ihanaa mä selvisin hengissä ja nyt pääsee hullun pitkästä aikaa kirjoittamaan kisaraporttia! Olen tässä yrittänyt kisan jälkeen jäsennellä kisaa päässäni jotta saan kirjoitettua fiilikseni ylös ymmärrettävästi :).

Lauantai 1.7.2017 valkeni aurinkoisena ja sain nukkua lähes puoli kahdeksaan kun kuopus päätti kerrankin nukkua pitkään! 😊 ihana tyttö! Olo oli siis pirteähkö ja pikkuhiljaa aloin aamupalan myötä laitella itseäni lähtökuntoon ja 10.30 jälkeen lähdin noutamaan mukaani Karoliinaa (Candy on the run- blogi) heidän hotelliltaan joka oli matkani varrella. Olipa kyllä niin kiva vihdoin tavata hänet livenä kun olen jo vuosia lukenut hänen blogiaan! Tuntui kuin olisi vanhan kaverin nähnyt! 😊

Minä, Karoliina ja Hanna ennen kisaa.

Suunnattiin kisa – alueelle jossa olin sopinut treffit Hannan (Töppöjalkaa toisen eteen – blogi) ja vietettiin yhdessä tunti aikaa joka lähtöön vielä oli tuossa vaiheessa. Lämmiteltiin juoksemalla Stadionin ympäri ja höpötettiin jännitystä pois. Tai lähinnä minä ja Hanna taidettiin jännittää kun oltiin viivalla molemmat ensimmäistä kertaa tyttöjen syntymän jälkeen  😄.. Vartti ennen lähtöä suunnattiin lähtöalueelle joka olikin jo kovin ruuhkainen ja jouduttiin jäämään aika kauas toivomistamme 1,50-2.00 jänisten palloista. Toivotettiin toisillemme tsempit ja pian se lähtölaskenta jo olikin ja laskijan ”PUM” sai mut nauramaan. Oli jotenkin niin sympaattinen.

Siitä se puolimaraton alkoi. Mulla oli jotenkin hirveän epätodellinen  olo että : ”Tässäkö mä muka juoksen! Minä!”.. Katsoin kannustamaan saapuneita ihmisiä jotka etsivät tuttujaan juoksijoiden joukosta ja tunsin oloni iloiseksi. Ensimmäinen kilometri oli muuten kisan hitain, taisi olla jotain 5,33min..

Olin nyt mukana ensimmäisen kerran uudella Paavon reitillä joka kulki keskustan läpi kävelykatua ja tykkäsin reitistä tosi paljon! Kannustus oli alkumatkasta upeaa ja ensimmäiset kilometrit sujahtivat ohi kuin huomaamatta! Pian oltiinkin jo Aurajoen rannassa matkalla kohti Ruissaloa ja tiesin että perheeni oli matkan varrella olevassa puistossa kannustamassa. <3

Ennustuksista huolimatta sää oli jopa kuuma ensimmäisen kympin aikana ja satamaa kohti mennessä ilma tuntui inhottavan seisahtuneelta. Luojan kiitos kisaan oli tullut myös uudistuksena suihkut pariin kohtaan ja niiden alta juoksu sai hengityksen salpaantumaan mutta teki kyllä hyvää kun oli niin kuuma! Muistan matkan varrella miettineeni muutamakin kerran että luojan kiitos en laittanut pitkiä trikoita jalkaan kun capritkin meinasi olla liikaa :D.

Ensimmäiset 5km meni kevyesti ja matka jatkui Ruissaloon. Noin yhdeksän kilometriä juostuani saavutin 1,55h jänikset ja jäinkin aika pitkäksi aikaa heidän taakseen juoksemaan kun tahti tuntui sopivalta. Kympin väliaika oli hitusen alle 54 minuuttia. Kun oli juostu 12-13km niin mulle tuli yhtäkkiä tosi kylmä ja oli ilmeisesti nestehukka iskemässä mutta seuraavalla juomapisteellä pysähdyin kunnolla juomaan urheilujuomaa ja kippaamaan vettä päähäni ja onneksi olo koheni sillä. Mulla oli muutenkin taktiikkana juoda jokaisella pisteellä kaksi mukia Maximia ja heittää vettä päähän. Kahden aiemman Paavon kokemuksella opittu :D.

Tuolla juomapisteellä hukkasin myös nuo 1,55h jänikset ja juoksu oli hetken aikaa aika takkuista ja vaati keskittymistä että pääsin eteenpäin kun hoin itselleni että ”mene mene mene nyt vaan ja ehkä joku kirosana” 😂. Kilsat 13-18km olivat kyllä vaikeimmat! Kun päästiin takaisin jokirantaan niin ihmisten kannustus alkoi taas antaa voimaa ja 20km kohdalla oli taas perhe vastassa ja viimeisellä kilometrillä juoksinkin koko matkan nopeimmat eli 5,02min! Sain jostain voimaa ottaa kunnon loppukirin ja ohitin monta selkää ja pääsin irvistelemään Juoksuaika-tiimin ihanan Marenan Gopro-kameraankin vikan parinsadan metrin aikana :D

No pompsis! Ehkä eniten juoksijan näköinen kuva musta ikinä :D

Maalissa olin nettoajalla 1,54,47 josta olen todella todella tyytyväinen! 😊 juoksu oli raadollinen, ihana, kamala mutta ah niin täydellinen kaikkine fiilikseen! Im back ja tästä se taas lähtee! 😊

Jäin vielä odottamaan Hannaa jonka kanssa oltiin sovittu että nähdään maalissa ja törmäsin vielä myös Karoliinaan perheineen ja oli hauska puida kisaa tuoreeltaan läpi.

Mitalipose. Kiitos kuvasta Sauli (ja Karoliina).

Loppupäivä meni lauantaina kotona lepäillen vaikka olo olikin ihan hyvä. Uni tuli kyllä illalla ajoissa ja sunnuntaina sain muutaman aika ilkeän vatsalihaskrampin ja tänään on ollut reidet ihan pökkelöt! Kun tästä on palauduttu alkaa treenit kohti seuraavaa kisaa josta kirjoitan erikseen sitten myöhemmin! 😊

Kisakolotuksia

Hiphei alle vuorokausi starttiin ja tänään se jännitys on iskenyt oikein kunnolla vatsanpohjaan! Sillain oikein jymähtänyt kiveksi ja tiedän että se poistuu sieltä vasta kun ollaan päästy matkaan huomenna kello 12.00 :). Mutta se on vain hyvää jännitystä!

Viikko sitten paniikki iski ja purin sitä tännekin sillä flunssa kietoi kätensä ympärilleni hyvin tiukasti. Luojan kiitos pahin meni ohi neljässä päivässä ja sen jälkeen olen saanut vielä niistellä muutamasti päivässä.

Maanantaina kävin juoksemassa kevyen vitosen lenkin ja sykkeet pysyi tosi hyvin alhaalla ja juoksu oli mukavaa. Fiilis lenkin jälkeen oli todella luottavainen ja suunnittelin jo innoissani keskiviikon viimeistelylenkkiä. No se ei mennyt ihan putkeen ja laitoinkin kaverilleni äkkiä viestiä että eikös se niin ole että surkea kenraali tarkoittaa onnistunutta esitystä? Toivon näin sillä keskiviikkona ei lenkillä mennyt kyllä mikään nappiin ja veikkaan että suurilta osin johtui mm. Siitä että olin ollut koko aamupäivän huonoilla kengillä liikkeellä ja jalat olivat väsyneet ja kipeät jo valmiiksi. Olin syönyt alle tunti ennen lähtöä lämpimän ruoan. Lähdin liikkeelle liian kovaa. Takana itsestäni riippumattomista syistä huonosti nukuttu yö. Ja mitä näitä nyt on!

Onko jollain muulla sellainen olo että aina ennen kisoja on vähön sellainen epävarma olo kropasta? Jokainen pieni kolotus meinaa jotain suurempaa?

Maha vihlaisee = vatsatauti!

Polvi napsahtaa= nyt se jalka hajoaa!

Aivastat = nyt iskee megaflunssa!

Jnejnejnejnejnejnejne..

Kuuluu asiaan ja tiedän sen itsekin ja silti oon ollut aivan hermoheikko koko viikon :D ah tätä jännittämisen ihanuutta!

Tänään haettiin numerolappu joten ei voi enää perua ;). Loppuilta ja huominen aamu tulee otettua toivottavasti aika rennosti ja valmistautuen. Vähän vielä venyttelyä, urheilujuoman tankkailua ja sit juostaan! 😊 Olen nyt myös päättänyt mennä ihan fiilispohjalta tämän kisan sillä kunto on vähän arvoitus. Ennätystä en kuitenkaan saavuta niin nyt on ”lupa” nautiskella juoksukisan tunnelmasta pitkästä aikaa! 😊 ihanaa! Ja nähdä juoksututtuja ja kavereita! Jee!