Juoksija sään armoilla!

Oonko mä ainoa jota ihan ”pikkusen” verottaa nämä pakkaset jo treenien kannalta? Muuten olen kyllä nauttinut tuosta mielettömän ihanasta valosta ja raikkaudesta mutta tämä talvi on ensimmäinen joka on vaikuttanut mun juoksuun negatiivisesti. Voiko ikä tehdä sen yllättäen että pakkanen tuntuu pahemmalle keuhkoihin kuin aiemmin?

Viime viikolla pääsin takaisin treenien makuun pitkän nuhan ja laivareissun jälkeen ja ehdin juosta kaksi lenkkiä kunnes sain todeta, että ei keuhkot kestä ja loppuviikon olinkin kokonaan juoksematta kun olimme Liljan kanssa kahdestaan kun pojat matkusti sukuloimaan ja pakkaset paukkui päivästä toiseen. Sain kuitenkin korvattua juoksuja kotitreeneillä joista saan hirveästi virtaa päiviin! 😊

Sen sijaan nautin ”tyttöjen viikonloppuna” vaunulenkeistä neidin päikkärien aikaan monena päivänä. Niitä kun ei ole päässyt pitkiin aikoihin tekemään kunnolla.

Juoksuohjelmassa alkaa ensi viikolla vauhtikestävyyskausi mikä tarkoittaa siis kovempia treenejä hitaiden pitkien lenkkien joukkoon ja niitä ajatellen toivoisin kyllä kovasti jo pakkasten hiipuvan! Suomen (tai siis Turun) talvi on kyllä niin hassu.. Ensin se ei tule millään ja sitten se vie tilaa keväältä.

Olen koittanut juosta viimeiset lenkit niin, että mulla on ohut buffo suun päällä mutta olen kokenut sen hieman ärsyttäväksi kun se kastuu ja alkaa putoilemaan ja vaatii korjailua. Tänään googlailin sellaisia hengitysilman lämmittimiä, onko jollain kokemusta sellaisesta? Ovatko hintansa arvoisia? Toivottavasti tuo hyytävä polaaripyörre tajuaa nyt ottaa hatkat ja pysyy poissa koska tämä mamma tahtoisi jo vähän revittelemään juoksuvauhtien kanssa! Sitä odotellessa tänään ajattelin mennä reippaalle kävelylle..