Hupsis mun piti olla tänä kesänä timmi.

Viime kesänä kaupungilla kävellessämme vastaan tuli sellainen todella hyvässä kunnossa oleva nainen jonka sikspäkki näkyi tiukan topin alta ja jalkojen lihakset oli silkkaa terästä. Itse olin silloin seitsemännellä kuulla raskaana ja olo oli jo todella raskas ja iso ja muistan kun sanoin miehelleni että ensi kesänä mäkin oon timmi mimmi. No mä kyllä unohdin tehdä töitä sen eteen koska ei mua oikein enää ole se kiinnostanut vaikka alkuun synnytyksen jälkeen kieltämättä ajattelinkin että ihanaa kun saa treenata ja pääsee kuntoon!

Joskus vuosi sitten..

En ole ikinä harrastanut liikuntaa kehonkuvaani ajatellen vaan liikunta on ollut aina minulle kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lähde ja pudotetut kilot ja saadut lihakset on olleet sitten aina sellainen kiva bonari mukavasta harrastuksesta. Koen että olen ollut oikealla tiellä sen suhteen että liikunta on elämäntapa eikä tapa saada elämä. Tai jotain sinnepäin. No anyway vähän olen nyt unohtanut nuo viime kesäiset haaveeni olla timmimimmi ja olen jatkanut hyvän mielen ja kunnon kohotuksen vuoksi  liikkumista tänäkin vuonna.

Tänä vuonna kyllä olen myös joutunut tekemään enemmän kuin ikinä ajatustyötä itseni kanssa että olen ihan hyvä näin. Vaikka synnytyksestä on noin yhdeksän kuukautta ei kehoni ole sama kuin ennen raskautta. Olin silloin ehkä parhaassa kunnossa ikinä. Nyt keho pitää kiinni rasvoista imetyksen vuoksi ja reidet loistaa raskausaikana ilmaantuneista verisuonista.

Okei ehkä sitä rasvaa olisi vähän vähemmän jos en ois syönyt ihan niin paljon karkkia ja kyykkäillyt ja niin päin pois mutta tämänhetkisessä arjen hulabaloossa en oikein jaksa välittää.

Tällä hetkellä elämässä on jo huikea saavutus kun saa pidettyä lapset hengissä ja pääosin tyytyväisenä päivästä toiseen. Tällä hetkellä mä edelleen nautin liikunnasta siksi että siitä tulee hyvä mieli ja olo.

Viime sunnuntaina 18km Ruissalossa ja fiilis täys kymppi 🔟.

Ehkä sen timmiyden aika on joskus myöhemmässä elämässä mutta tänä kesänä tallaan katuja vähän hölskyvänä mutta onnellisena äitinä. <3

Keho puoli vuotta synnytyksen jälkeen.

Tällä viikolla tyttäremme täyttää puoli vuotta. Aika vierii uskomatonta vauhtia! Vauva on niin ihana, rakas ja suloinen. Tyttö joka rakastaa isoveljensä höpsöttelyjä ja omaa hyvän huumorintajun. Ihana!

Puoli vuotta sitten kun menin synnyttämään näytti vaaka lukemaan ~73-74kg. Kiloja keräsin raskauden aikana noin 14 kg ja kehonkoostumus muuttui juuri ennen raskautta testatusta hyvästä huonoksi. Ja olin ihan fine asian suhteen sillä kehoni teki mitä tarvitsi jotta tyttömme saisi parhaan mahdollisen alun.

Miten sitä mahaa tuleekin ikävä vaikka olo oli jo tosi tukala :D

Paino on tällä toisella kierroksella laskenut paljon hitaammin kuin esikoisen syntymän jälkeen. Silloin olin 4-5kk synnytyksen jälkeen samoissa mitoissa kuin nyt vaikka kiloja tuli enemmän. Ehkä tilannetta on nyt hidastanut se ettei ehdi lepäämään yhtä paljon kuin yhden lapsen kanssa ja keho käy hieman hitaalla. Nyt vaaka näyttää 60,5kg joka on jo hyvin lähellä lähtöpainoa mutta kehonkoostumus on kyllä ihan eri kuin ennen raskautta. Eikä se ihme ole kun en ole juuri asian eteen mitään tehnyt :D. Tällä kertaa mulle on ollut ihan hirmuisen tärkeää onnistua imetyksessä kun esikoisen kanssa se loppui kuin seinään ja olenkin aika huoletta herkutellut jotta kalorit paukkuu ja maitoa tytölle riittää. Täysimetyksellä mentiin 5kk jolloin aloitimme kiinteiden maistelua tytön hitaan kasvun vuoksi. Ei ne ruokamäärät vieläkään päätä huimaa ja imetys on edelleen isossa osassa.

Vaatteet päällä näytän mielestäni ihan hyvältä jo mutta suurin kriisinaihe on aina vaan reidet ja takapuoli jotka kyllä ihan löllöä täynnä vielä! Sekä jenkkikset joita ei ennen ole riesana ollut.

Nämäkin ongelma – alueet on kaikki sellaisia että ne kyllä kiinteytyy juoksun myötä.  Olen kuitenkin saanut vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ollut arkipäivät ilman herkkuja ja opetellut syömään tarpeeksi ruokaa ja järkeviä välipaloja sekä olen yrittänyt ottaa juoksujen tueksi mukaan lihaskuntotreeniä kotioloissa sillä keskivartalo kaipaa lisää tukea! Tämän huomasin hyvin eilisen 15km pitkän lenkin jälkeen illalla kun sivuvatsalihakset oli aika kipeänä! 😊

Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen siihen miten kehoni on elänyt mukana kaksi raskautta ja olen pysynyt terveenä. Siihen että jaksan olla ja touhuta ja liikkua. Nyt kun on lapset tehty niin on loppuelämä alkaa parannella kuntoa.