#kohtiennätystä – vaiko sittenkään.

Kaarinan syysmaratoniin on aikaa enää kaksi ja puoli viikkoa ja eilen tajusin että näinköhän nuo ennätyshaaveeni kuitenkaan ovat niin mahdollisia. Viime viikolla treenikerrat jäivät kahteen erään. Yhteen porrasjuoksutreeniin ja yhteen kympin peruskestävyyslenkkiin ja tälle viikolle en ole saanut vielä yhtään lenkkiä työpäivien porrasjuoksun lisäksi.

Syynä on voimistunut polvikipu. Kipu joka alkoi ilmoitella syyskuun alussa heti töihin palattuani ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se kestää juuri ja juuri töissä käynnin mutta ylimääräisiä askelia en ole juuri uskaltanut ottaa.

ruistossut

Toivon tietysti, että nyt kun maltan pitää arjen vaikka tämän viikon rauhallisena niin ehkäpä polvi olisi jo ensi viikolla kivuton ja voisin tehdä kaksi viikkoa vauhtikestävyyslenkkejä ja harjoituksia mutta koitan myös henkisesti alkaa varautua siihen, että edessä saattaa olla elämäni ensimmäisen kisan väliinjättäminen tai mikäli starttiin pääsen niin keskeytyksen mahdollisuus on suurempi kuin koskaan. Valoa tunnelin päässä kuitenkin on sillä mulla alkaa ensi viikon jälkeen kahden viikon kesäloma joten itse kisaviikolla ei polvi pääse rasittumaan töissä ja starttiin pääsyn mahdollisuus on suurempi kuin töissä käydyn viikon jälkeen.

Niin tai näin yritän ajatella tämänkin nyt positiivisuuden kautta ja totean ettei se maailma kaadu vaikkei enkkaa enää tällä kaudella syntyisi. Olenhan parantanut puolimaratonin aikaani tänä vuonna ekasta kisastani melkein 10 minuuttia ja mulla on ollut ihan mieletön juoksuvuosi. Onpahan sitten ensi vuodelle vielä isompia tavoitteita saavutettavana jos jää tästä vuodesta kunnon ennätysnälkä ;).