Miltä sun treeni maistuu?

Ajatus tähän postaukseen tuli lauseesta ” ei treenaus oikein maistu” jota aina välillä kuulee ja olen myös itse sitä käyttänyt kun ei ole huvittanut juosta.

Mun treeni maistuu aina ensijaisesti hikiseltä. Hikisyys on tuo lähtökohta jonka myötä mun treeni saa muut makunsa. Välille se maistuu myös urheilujuomalta, energiageeliltä ja sateen tuomilta pisaroilta. Kesäsade maistuu paljon paremmalta kuin syysmyrsky ;).

Mun treeni maistuu päättäväisyydeltä. Usein joudun päättämään valmiiksi millaisen lenkin, milloin ja suurinpiirtein mihin aikaan sen juoksen.

Mun treeni maistuu vapaudelta. Varsinkin nyt kesällä olen nauttinut jokaisesta yksin juoksemastani lenkistä sillä välillä arjen härdelli neljävuotiaan uhman ja kylkeen kasvaneen vauvan kanssa on hitusen raskasta.

 18km Ruissalossa ja fiilis täys kymppi 🔟.

Mun treeni maistuu onnistumisen tunteelta. Joka kerta kun pääsen lenkiltä kotiin olen onnellinen siitä että mulla terve keho joka jaksaa ja pystyy.

Mun treeni maistuu koska se on kivaa! On ihanaa kun saa treenata ja saa lihakset kipeiksi. Vauhti kehittyy ja vointi kohenee. Ihan parasta ;] 

Juoksun iloa!

Juoksen koska voin. Juoksen koska pystyn. Juoksen koska saan. Juoksen juoksun ilosta .

Mulla ei ole montaa ystävää jotka harrastaa juoksua ja tämä blogi on tuonut mulle uusia tuttuja jotka on yhtä hurahtaneita lajiin kuin minäkin! Onneksi. Mulla ei olis niitä muutamaakaan ystävää enää jos puhuisin heille yhtä paljon juoksusta kuin täällä. :D

Minä

Juoksu on noussut muotilajiksi ihan syystä. Sen aloitus on helppoa. Kiskot lenkkarit jalkaan ja lähdet ulos. Aloitat juoksemalla katuvalojen väliä tai korttelin ympärystä. Koet  onnistumisen ilon. Jatkat harjoittelua ja kehityt.

Pian huomaat että jaksat juosta jo kilometrin, kaksi ja kohta jo viisi! Kuntosi kasvaa. Ostat uudet kengät ja kohta huomaat juoksevasi kovempaa, tahdikkaammin ja hakevasi erilaisia lenkkimaisemia. Tutustut kotipaikkakuntaasi juosten ja pian voit jo todeta että osaat jalkaisin kulkea mihin vaan mutta autolla et sinne löytäisi .

Pian vaatekaappiisi alkaa raivautua enemmän tilaa juoksuvaatteille ja siirrät farkkuja alemmille hyllyille. Kenkäkaappiisi on ilmestynyt salakavalasti erilaisia värikkäitä tossuihanuuksia ja huomaat siirteleväsi ”hienompia” kenkiäsi varastoon piiloon pois niiden tieltä.

mäki2

 

Aloitin juoksun uudelleen raskauden jälkeen. Nuorena  harrastin sitä ja olin muksuikäluokassa ihan hyvin pärjääväkin. Tuli hallikisat ja loukkaantuminen joka johti leikkaukseen ja juoksu jäi. Aikuisiällä juoksu oli sellaista satunnaista lenkkiä sillointällöin ja olin asettanut itselleni tavoitteen juosta puolimaratonin kesällä 2013 kunnes tulinkin pitkän yritysputken päätteeksi raskaaksi ja äidiksi. Halusin harrastuksen jota voin harrastaa kellonajasta riippumatta ja josta minulla on kokemusta. Ryhmäliikuntatunnit myös oli ennen raskautta mun juttu mutta vauvavuoden väsymyksessä en jaksanut alkaa niitä enää kiertämään. Palasin lenkkareihini ja lenkkipoluille kolmisen kuukautta pojan syntymän jälkeen kun sain lääkäriltä luvan. Voi se oli pitkä tie aloittaa taas yli puolen vuoden tauon jälkeen! Nollasta lähdettiin kilsa kerrallaan maidosta raskailla rinnoilla tuplarintsikoilla ja tässä sitä ollaan menossa ensimmäiselle maratonille muutaman viikon päästä.

30k

Juoksu on se joka piristää! – huikkasin miehelleni viime sunnuntain pitkiksellä ja minun kohdallani se on juurikin näin. Olin sitten kuinka väsynyt, kettuuntunut tai ärsyyntynyt niin kun lähden lenkille niin kotiin palatessa olen aina eri ihminen. Saan virtaa, mielenrauhaa ja tuuletusta. Toki on päiviä kun tossu ei nouse ja tekisi mieli heittää ne seinään mutta se kuuluu asiaan. Päällimmäinen tunne lajiin liittyen on kuitenkin ilo. Ilo kun saa juosta. Saa lähteä pihalle. Miettiä mihin suuntaa tänään lähtisi lenkkareita ulkoiluttamaan. Miettiä mitä pukea päälle. Miettiä kilometrivauhteja, ja -määriä. Tai ihan vaan mennä ja tulla ja iloita siitä että on terve ja pystyy juoksemaan! Juoksun ilosta.