Ruisrääkki 2017, pandana maaliin! 😊

Huh heijaa mikä juoksu eilen! Tytön kuume onneksi laski joten uskalsin lähteä juoksemaan ja onneksi lähdin.

Lauantain aamupäivä meni perheen kanssa puistossa touhutessa ja lounaan jälkeen mies alkoi nukuttaa lapsia unille ja mä hyppäsin pyörän selkään ja lähdin kohti Ruissaloa ja bussikuljetusta alueelle. Sinnepäin ajaessani mietin lähinnä koko matkan että miksei mua jännitä, mitä nyt tapahtuu ja että olenpa väsynyt :D. Bussimatkalla jännitys alkoi kuitenkin nostaa päätään ja tapahtuma – alueella olin noin tuntia ennen lähtöä.

Hetken kiertelin alueella, söin banaanin ja mietin lähteäkö juoksemaan t-paidassa vai pitkällä paidalla. Oli sen verran kylmä että päädyin pitkään paitaan mikä oli ihan oikea ratkaisu kun reitillä satoi parikin kertaa vettä aikalailla niin pysyin lämpimänä.

Sitten vein varusteet säilöön ja lähdin rantaan päin vähän lämppäilemään. Oli jotenkin tosi outoa olla yksin mutta en bongannut tuttuja kuin vasta juuri ennen lähtöä. Hölkkäilin rauhassa noin kilometrin ja pompin erilaisia juhlaliikkeitä kunnes jalat tuntuivat hyville tai sitten suuntasin vessajonon kautta odottamaan juoksun alkua.

Noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä tein vasta päätökseni mahdollisen loppuajan tavoittelusta ja päätin lähteä seuraamaan 1,50 jänisten matkaa. Kannatti luottaa intuitioon sillä jaksoin yllättävän kivuttomasti juosta jänisten mukana noin 13 kilometriä jolloin putosin kyydistä enkä ihan enää kiinni heitä saanut vaikka näköetäisyyden pystyin pitämään lähes koko loppumatkan. Kovimmat hetket itselleni olivat Kuuvan kierroksen hiekkatiellä kulkeva osuus jolloin tuntui että jalat ei enää ole omani vaan ne ikäänkuin leijuivat :D. Onneksi se meni nopeasti ohi ja sain jälleen kerran viimeisellä kilometrillä otettua hyvän loppukirin ja maaliin juoksin aivan karkulaisjänisten perässä aikaan 1,50,07 😁. Olen todella tyytyväinen loppuaikaani kun viimeaikoina treenit on olleet niin rikkonaisia.

Pandana maaliin. Mokomat ripsarit joiden piti kestää 38 asteista vettä. Ei kai taivaalta niin kuumaa tule? 😁

Maalissa sain mitalin kaulaan halausten kera ja ruokahuollon kautta kävin vaihtamassa vaatteet ja kävin ostamassa kahvia joka lämmitti ihanasti! Sitten hyppäsin bussiin ja matka kotiin sujuikin vielä pyörällä yllättävän kevyesti vaikka pohkeet olikin aika puisen tuntuiset! 😊

Tässä oli nyt tämän vuoden puolikkaat ja ensi vuodelle onkin sitten tavoitteet selvät, ennätysjahtiin ;). Vielä olisi yksi erilainen kisa edessä parin viikon päästä. Kiitos Juoksuajalle taas hyvin toimivista tapahtumista ja hienosta kisakaudesta! 😊 ensi vuonna tavataan taas!

Synttärijuoksu Ruissalojuoksuissa.

Tähän alkuun IIIIISO kiitos kaikille synttäreistä onnitelleille, kiitos. Toitte hymyä päivääni. Eilen oli myös Ruissalojuoksut joihin ilmoitin itseni vasta alkuviikosta kun tuli ”se tuttu tunne” että kisat vähän hotsittais. Perjantaina nautiskelin hiukan urheilujuomaa tankkaukseksi ja syötiin pastakastiketta ja pastaa. Lauantaiaamu meni mulla perinteisesti ihan sähläykseksi kun jännitys alkoi nostaa päätään enkä malttannut pysyä paikoillani lainkaan.

Lähdin kisapaikalle jo puolenpäivän jälkeen kun tuttavani Anni miehineen nappasi mut autokyytiin ja Ruissalon sillalta päästiin tapahtumabussilla ihan tapahtuman ytimeen jossa olikin jo porukkaa aikalailla vaikka me luultiin olevamme ajoissa. Äkkiä se aika siinä kuitenkin vierähti jännitellessä ja paikkoihin tutustuessa ja pian Anni lähtikin jo lämmittelemään kun kympin lähtö oli 20 minuuttia ennen puolikkaan lähtöä.

Ennen lähtöä nappailtiin kuvat toisistamme Annin kanssa.
Ennen lähtöä nappailtiin kuvat toisistamme Annin kanssa.
ruistossut
Ja pitihän niitä kenkiäkin kuvata.

Vessajonossa tapasin tänä vuonna muistakin kisoista tutuksi tulleen Piian ja pidettiinkin sitten seuraa toisillemme lähtöviivalle saakka. Sujuu aina paljon mukavammin nuo odottelut seurassa kuin yksin ja jännityskään ei pääse nousemaan kovin infernaaliseksi. Mulla oli kauhean vaikea päättää taas, että millaista juoksua lähden tekemään.. Mies oli sitä mieltä että täysillä vaan ja itse taas ajattelin käyttää tilaisuutta hyödyksi ja juosta rauhallisen pitkiksen mutta kun lähtölaukaus kajahti huomasin olevani taas vauhdin hurmassa. Ennen lähtöä kuuluttaja varoitteli kisan varrella olevista rankemmista mäkikohdista ja ensimmäisen niistä oli neljän kilometrin paikkeilla johon saakka olin juossut noin 5,10min/km tahtia kevyin askelin. Oikein ihmettelin parin kilsan jälkeen kuinka hyvältä tuntuu juosta vaikka vauhti on ripeähkö. Mäessä tahti hiipui odotetusti 5,45-5.50min/km vauhtiin josta se kuitenkin nousi taas vitosen kieppeille. Mäen jälkeen kuulin myös takanani juoksevan miehen sanovan kaverilleen, että se oli kisan pahin mäki ja riemastuin. Miehet ohittivat minut tuon nousun jälkeisessä alamäessä mutta jäin peesailemaan heitä vielä reiluun seitsemään kilometriin saakka jolloin tunsin yhtäkkiä oikeassa polvessani kovan viiltävän kipupiikin ja pompahdin oikein ilmaan ja kirosin mielessäni jo mahdollista keskeytystä. Polvi on alkanut vaivaamaan töihinpaluun jälkeen kun juoksen portaissa ja jalka ei ole tottunut iskutukseen. Onneksi tuo kipu helpotti kuitenkin nopeasti.

Kahdeksan kilometrin kohdalla sain ohitettua itse aika monta selkää sillä reitti oikaisi peltotietä pitkin pitkään ja loivaan ylämäkeen ja juoksu oli melko haastavaa. Tässä kohtaa kisaa näin myös ensimmäisen kävelyksi luovuttaneen ja tokaisinkin naiselle tsempit ja manasin mäkiä kun ohitin hänet. En saanut vastausta joten taisin olla vaan ärsyttävä, pahoittelut sinulle jos luet tämän. Yhdeksäs ja kymmenes kilometri taittui aika mukavasti eikä niistä jäänyt juurikaan mitään mieleen muuta kuin juomapiste jossa nappasin kisan toisen geeliannoksen ja vettä. Yhdestoista kilometri starttasikin taas pitkällä ylämäellä ja ensimmäisen kerran tunsin selvästi kuinka sykkeet nousivat ja laittoi huohotuttamaan. Onneksi siitä myös tuli pitkä alamäki jossa ne tasoittuivat ja kilometrit 12-13 juoksin kisassa poikansa kanssa rattailla olleen miehen kanssa ja höpöttelimme vaunujuoksusta ja siitä kuinka lapsen kasvaessa lenkit hieman lyhenee kun ei lapsi enää viihdy kyydissä. Hänelle oli kuulemma onneksi seuraava kyyditettävä jo kasvamassa joten saa jatkaa hyötyliikuntaansa vielä hyvällä omallatunnolla ;). Kyydissä oleva poikakin sieltä minulle vilkutteli iloisena ja näytti nauttivan kyydistä. Tässä kohtaa vauhti pyöri 4,50-5.05min/km vauhdissa. Koko kisan odotin, että koska 1,50 jänis sujahtaa ohitseni ja ihmettelin että miten voin juosta näin kovaa vieläkin vaan ja vielä jutellakin! Samassa alkoivat myös ongelmat jotka loppuivat vasta lähellä maalia. Vasen etusivureisi nimittäin alkoi puutua ja vähän krampata. Nauroin äänen kun jouduin tekemään erinäisiä kevätjuhla- ja  pakarajuoksuliikkeitä kesken reitin jotta jalka pysyi toimintakykyisenä ja kun niitä tein noin kilometrin välein niin sain pidettyä tahdin hyvänä.

16 kilometrin kohdalla käännyttiin Kuuvaan jota oli ennen kisaa varoiteltu pahaksi osuudeksi reitillä ja oikeassahan nuo varoittelijat olivat sillä tuosta reilun kolmen kilometrin kierroksesta tulikin mun kisan henkisesti ja fyysisesti vaikeimmat kilometrit. Tuntui, ettei 17-18 km välinen pätkä lopu ikinä. Kunnes 18,5 km kohdalla takanani juossut mies kehui kepeää askeltani ja hämmästeli sitä kun juoksen niin äänettömästi ja aloin sitten itsekin kuunnella askellustani eikä siitä tosiaan kuulunut juuri mitään ja tulin iloiseksi siitä kuinka tekniikkani on kehittynyt tässä kuluneen vuoden aikana. Tuo sama mies tuli kisan jälkeen vielä kättelemään ja kiittämään tasaisesta vetoavusta. Oli kuulemma viitisen kilometriä juossut perässäni kun tahti oli niin sopiva. Kun tiekyltti näytti matkaa olevan jäljellä enää noin 1,5 kilometriä päätin aloittaa loppukirin. Elämäni ensimmäisen pidemmän loppukirin sillä tiesin että loppumatka tulisi olemaan alamäkivoittoista ja niinpä painelin menemään. Vauhti pysyi alle vitosen kilometritahdissa ja askel oli KEVEÄ! Juoksua oli alla niin paljon ja askel oli keveä! Ei ollut enää reisi puutunut eikä mihinkään sattunut vaan juoksin suoraan sydämestäni ja nautin.

Maalissa oli mies ja poika vastassa kameran kanssa :)
Maalissa oli mies ja poika vastassa kameran kanssa :) Ilme ei tosin ole kovin nautinnollinen vaikka olo oli :D.
ruismaali3
Bruttoaika 1,47,22.

Viimeinen kilometri meni aikaan 4,38 ja maalissa oli vastassa perheeni ja loppusuoralle tullessani kuulin kuinka poikani huusi ”hyvä äitiiiiiiiiii!!!” ja sain kiskottua vielä viimeiset voimat jaloistani irti. Maaliin saavuin (brutto)ajassa 1,47,22 ja netto oli 1,47,09 ja koska olen harrastelija niin katson itse mielummin nettoa ;). Jäin siis vain noin 40 sekuntia kevään ajasta joka oli ennätykseni ja nyt oli kyseessä aikapaljon haastavampi maasto. Ihanaa kuinka se kunto on kasvanut!

Maalissa vastassa oli myös serkkuni joka juoksu Ruisriikin hyvään aikaan. Onnea Roosa. Mini-me ;)
Maalissa vastassa oli myös serkkuni joka juoksu Ruisriikin hyvään aikaan. Onnea Roosa. Mini-me ;)

Kisan jälkeisen höpsöfiiliksen laannuttua lähdimme kohti tavarasäilystä jossa sain vaihdettua kuivat vaatteet päälleni ja lähdimme bussilla kotia kohti syömään.

Palkkaria nam. Nuo Maximin palkkarit on ihan mun lemppareita!
Palkkaria nam. Nuo Maximin palkkarit on ihan mun lemppareita!

Bussissa kun pääsin istumaan mulle iski ihan älyttömän onnellinen olo. Endorfiinit jylläsi ja koin pientä liikuttumisen tunnetta siitä kuinka saan harrastaa itselleni rakasta lajia ja kuinka mun mies ja poika elää mun kanssa sitä tunnetta. Kuinka onnekas olenkaan.

<3
<3

Iso kiitos Juoksuaika-tiimille tämän vuoden upeista kisakokemuksista. Teillä on kisojen järjestämisen jalo taito. Homma toimii. Olette upeita!

Ja niin, vielä on vuotta jäljellä. Tarkoitukseni oli päättää näiden Ruissalojuoksujen myötä, että mitä tapahtuu ja päätös taittui nyt siihen, että lähden koittamaan Kaarinan syysmaratonille vuoden päätökseksi uutta puolikkaan ennätystä eli alle 1,46,31. Jos oikein kulkee niin alle 1,45 olisi vielä kivempi päästä koska Kaarinassahan on aika tasainen reitti.. Katsotaan miten silloin sitten kulkee…