Itsevarmuusmekko.

Monella on varmaan ”se jokin” – vaatekappale joka vaatii päälle päästäkseen tietynlaisen fiiliksen. Hyvän fiiliksen. Fiiliksen jolloin maailma hymyilee, tukka on hyvin ja kello varmasti näkyy. Silloin tulee puettua päälle myös se vaate joka huonomman fiiliksen päivinä saattaa näyttää ihan sairaan kauheelta.

Varsinkin nyt raskausaikana kun keho muuttuu rajusti ja omat ennen raskautta pitämäsi lempivaatteet alkaa väistämättä jossain kohtaa kinnata niin näitä hyvän olon päiviä saisi olla hiukan useammin.

<3
Siellä hän kasvaa.

Mun ”se vaate” on tämä ihoa nuoleva mekko jonka olen ostanut jo yli vuosi sitten kirpputorilta. Mekko joka on viettänyt suurimman osan minun omistusajastaan vaatehuoneessa sillä mekko on kaikessa istuvuudessaan hyvinkin epäimarteleva jos sattuu olemaan vaikka ”se aika”- kuukaudesta. Nyt raskauden edetessä vatsan kasvaessa olen kuitenkin huomaamattani alkanut pitämään tätä mekkoa jopa viikottain kun vatsa saakin näkyä ja olla huomattavissa. Nyt niitä huonon kropan päiviä tuntuu olevan huomattavasti harvemmin vaikka leviävä lantio ja löystyvät reidet hiukan tietty päähän ottaakin niin tavallaan ne korvautuu sillä, että saa ylpeästi jo olla vasta pystyssä raskaana <3

Happy mama.
Happy mama.
Rv 19 starttaa huomenna torstaina. Pian ollaan jo puolivälissä :)
Rv 19 starttaa huomenna torstaina. Pian ollaan jo puolivälissä :)

Nyt eletään siinä mielessä kivaa aikaa raskaudessa, että varsinkin suurin osa vanhoista mekoista mahtuu vielä päälle hyvin ja näyttää kivalta päällä mutta tämä mekko näissä kuvissa on erityisesti valikoitunut mun Itsevarmuusmekoksi niinä päivinä kun mulla on hyvä fiilis kehosta ja muutenkin. Ihanaa kun tulee lämmin pian ja saa pian kaivaa farkku-ja nahkatakit kaapista näiden ihanuusmekkojen kavereiksi!

Onko sulla jokin tietty vaate joka valikoituu päälle kun fiilis on hyvä vai olenko ainoa laatuani?:D

Omasta kehonkuvasta.

*sisältää tuotesijoittelua yhteistyön merkeissä.

Kehonkuva ja omassa kehossa viihtyminen on asia joka vaikuttaa valtavasti itsetuntoon. Itsetunto ja epävarmuus tai varmuus siitä loistaa useimmiten kauas ja sillä teet vaikutuksen (tai olet tekemättä) myös muihin ihmisiin. Saattaa myös olla niin, että ne kaikkein itsevarmimmat on useimmiten niitä kaikkein epävarmimpia. Olen itse kasvanut valtavasti kehonkuvaani suhtaumisen kanssa tässä ”blogiurani” varrella kun olen saanut olla kameran edessä ja tutkia itseäni kuvien kautta. Olen saanut todeta toisinaan, että asia ei välttämättä olekaan ihan niin kuin olen itsestäni ajatellut. Usein kuitenkin esimerkiksi kuukautisten lähestyessä huomaan olevani hieman epävarmempi sillä kehossa tapahtuvat turvotukset ja epämukavat housujen kiristykset saattaa tehdä olon tukalaksi ja niinä päivinä otetut valokuvat tekisi mieli klikata suoraan roskakoriin. Niin meinasi käydä tämänkin postauksen kuvien kanssa joissa esittelen teille House of Brandonilta saamiani housuja ja paitaa jotka sain yhteistyössä lempparihousujeni revettyä pari viikkoa sitten ja vaatekriisin iskiessä.

Paita Jaqueline de young, housut Vila.
Paita Jaqueline de young, housut Vila.

On mennyt vuosia, että olen oppinut olemaan sinut kehoni kanssa ja että olen tottunut siihen etten saa koskaan laihoja jalkoja taikka meheviä rintavarustuksia (haluan olla luomu ;)). Kroppani on sen mallinen että selkäni on suhteessa paljon pidempi kuin jalkani se myös näkyy siten, että yläkroppani on aina ollut hoikempi kuin alakroppani. Yläosissa olen nykyään kokoa xs-s  ja alaosissa koko vaihtelee S:n ja M:n välimaastossa. Sinällään sekin on hassua, että vaatekokoni ei juurikaan ole muuttunut menneiden vuosien aikana raskausaikaa lukuunottamatta. Kehonrakenne on kyllä muuttunut senkin edestä sillä nykyään jaloissani on lihaksia joita ei ole ollut sanotaanko vaikka viisi vuotta sitten vaikka vaatekoko suht sama on ollutkin.

hoba2
Paita ja housut saatu House of Brandonilta.

Niinpä alakropassa nykyään pidän eniten reisistäni ja pohkeistani (vaikka eriparia onkin). Tykkään siitä, että olen saanut niihin juoksun myötä muotoa ja housut näyttää kivemmilta päällä kun istuvat hyvin. Tämä on paljon sanottu multa sillä olen aina vihannut muodokasta takapuoltani ja reisiäni ja ne ovat saaneet oloni epävarmaksi useasti. Näin sitä voi urheilun kautta oppia pitämään itsestään :).

Näistä housuista tuli mun suosikit, ne on pehmeät ja ihanan isot takataskut sopii mulle!
Näistä housuista tuli mun suosikit, ne on pehmeät ja ihanan isot takataskut sopii mulle!

Yläkroppa on ollut mun mielestä aina se mun paras puoli. Vyötäröni on aina ollut suhteellisen hoikka ja muistan kuinka ennen raskautta pelkäsin kuinka selviän kehon muuttumisen myötä häviävästä tiimalasivyötäröstäni mutta se oli aika toisarvoista sitten kun vatsa alkoi kasvaa ja vauva potkia. Raskauden myötä tosiaan se tiimalasi hävisi sillä hävisi myös tissit kun imetys loppui mutta nyt kun olen pari vuotta liikkunut aktiivisesti ja saanut niitä lihaksia myös keskivartaloon olen oppinut tykkämään mun tästä uudesta suoremmasta minästä. Mahdotontahan se olisi selvitä koko ikänsä läpi samanlaisessa kropassa. Johan sen Uuno Turhapurokin totesi, että  naiset alkaa rupsahdella kolmenkympin tultua mittariin ;). Taistellaan vastaan!

hoba3
Onnellinen juuri sellaisena kuin olen!

Siinä missä ennen en ovesta astunut ilman ripsiväriä niin nykyään olen jo saavuttanut sen verran itsevarmuutta, että voin lähteä lenkille tai käymään keskustassa kaupassa ilman meikkiäkin eikä kukaan naura mulle että ”ootpas ruma”. Ei ketään kiinnosta oikeastaan onko mulla ripsaria vai ei kun juoksen tai kun ostan maitoa. Se on kaikki mun päänsisäistä epävarmuutta ulkonäöstäni ja kehostani. Meikkaan koska se tuo mulle huolitellun olon mutta teen sen vain itseni vuoksi. En koe, että se olisi pois aitoudesta tai olisi epävarmuutta sillä pystyn halutessani olemaan ilmankin. Ainoa mikä mulle aiheuttaa nykyään harmaita hiuksia on mun hiukset :D ne on niin paksut ja oikukkaat että mulla menee järki niihin monta kertaa viikossa, mutta kuvissa näyttää kyllä ihan kivalle.

Oletko sinä sinut kehosi kanssa vai häpeiletkö jotain kehonosaasi? Mä toivoisin, ettei kenenkään tarvitsisi kamppailla kehonsa kanssa vaan kaikki oppisi hyväksymään itsensä sillä jokainen meistä on erilainen ja se pelkästään hyvä asia. Vaikka kyllä mäkin toisinaan kadehdin jos näen oikein kuuman kropan ja mietin miksei mulle osunut sellaista, varsinkin tänne Fitfashionille salikissojen joukkoon siirtyessäni aluksi tunsin hieman joukkoon sopimattomuutta mutta eihän täällä niillä kehoilla kirjoiteta pelkästään. Se että kateutta on joskus mielessä ei kuitenkaan tarkoita etten hyväksyisi itseäni sellaisena kuin olen. Minä olen minä ja oikein hyvä tälläisenä :)