Kaksi viikkoa puolikkaaseen. Mitä vielä ehtii tekemään ?

Aika menee niin nopeasti. Vasta oli syksy ja suunnittelin kevään ja kesän kisoja joissa haluaisin käydä ja nyt siihen ensimmäiseen puolimaratoniin on enää kaksi viikkoa (ja päivä jos tämä kuluva lasketaan mukaan). Toissapäivänä iski ensimmäisen kerran se tuttu kisajännitys. Se alkoi siitä kun kävin kurkkaamassa mun ja kaverini lähtöryhmän ja tajusin että meillä on aikaa 1,5h lähtöön siitä kun ollaan Helsingissä perillä. Menetin jopa vähän yöuneni 😁. 

Onneksi kaverini on kuitenkin meidän kaksikossa se jolla on järkeä enemmän ja hän sai mut vakuuttuneeksi siitä että ehditään ihan hyvin kun bussipysäkiltä on matkaa kisapaikalle vain 20-30 minuutin kävelyn verran joten saadaan hyvä alkuverryttely kun kävellään paikalle. Problem solved!

Nyt kun kisaan on sen pari viikkoa niin kunnon suhteen ei tässä kohtaa enää ole paljoa tehtävissä muuta kuin ylläpitoa. Vauhtikestävyyttä pidän yllä juoksemalla molempina kisaa edeltävinä viikkoina yhden kovemman lenkin viikossa. Tällä viikolla sain itseluottamusta kympin kiihtyvästä lenkistä jonka vikat kilsat juoksin kirkkaasti alle vitosen vauhtia. Oli just eikä melkein mun lempparisää juoksuun kun satoi vettä ja oli viileähköä. Tänään vuorossa on kevyempi kymppi ja sunnuntaina sitten viimeinen yli 15km ennen kisaa. Ensi viikolla hiukan jo keventelen ja lyhennän viikonlopun lenkkiä noin 12-13km pituiseksi ja itse kisaviikolla aion juosta pari lyhyttä lenkkiä ennen kisaa. Ehkä tiistaina hiukan vauhdikkaamman ja keskiviikkona palauttavan lenkin jonka  lopussa vedän muutamia spurtteja jotta jalat muistaa vauhdin kisassa.

Toukokuu 2017. Silloin oli lämmin jo! 😊

Kisaviikolla olen yleensä kiinnittänyt huomiota ruokailuun hiukan enemmän ja lisännyt ehkä leivän tai kaksi päivässä ruokavalioon sekä kaksi päivää ennen kisaa olen juonut enemmän vettä ja yhden tai kaksi sporttipulloa urheilujuomaa. Kannattaa muuten testata ennen kisaa sopiiko kisassa käytettävä juoma vatsallesi ettei kisassa tule ongelmia sen vuoksi! T. Kokemusta on.

Muuten tässä mennään aika arjen ehdoilla, nukutaan sen mitä lapset antaa myöten ja toivotaan ettei tule pöpöjä kylään pilaamaan kisaa! 😊 Odotan kyllä jo ihan super paljon meidän kivaa päivää kisassa kaverini kanssa ja ihanaa juoksutapahtumatunnelmaa! 😊 Nähdäänkö Helsinki City running dayssa?

Kehonkuuntelua ja ymmärrystä.

Moikka! Esivalintakokeesta selvitty viime viikolla ja tänään sähköpostiin ropsahti maili jossa oli omat pisteet joista olen äärimmäisen tyytyväinen. Uskoisin pääseväni ainakin sairaanhoitajan pääsykokeisiin jatkoon joten uudet pänttäykset on aloitettu! 😊 Onneksi nyt edes vähän enemmän alaan liittyvin artikkelein ja kiinnostavammin tekstein. Jännitystä kuitenkin  varsinaisiin pääsykokeisiin pääsemiseen jatkuu toukokuun loppupuolelle saakka kun lopulliset pisterajat julkaistaan. Varsinaista stressinsietokykyä tässä kyllä testataan!

Ja siitä aasinsilta otsikkoon. Tämän vuoden  piti olla mun se sellainen enkkavuosi. Kunnon piti olla just eikä melkein ja kilsavauhtien nousta noin minuutilla. No en mä muistanut noita suunnitellessani että mulla on muutakin elämää juoksun ohessa ;). Vitsi vitsi. En osannut ajatella kuinka raskaaksi käy myös keholle kun pää tekee enemmän töitä. Ja kun se pää tekee niitä töitä lähes kahden vuoden univelalla alkaa seuraukset näkyä myös kehossa ja sen jaksamisessa. Edelleen odotan aikaa kultaista kun saan nukkua enemmän kuin kolmen tunnin pätkiä jos niitäkään.

Vaikka olen joutunut vähentämään treenejä luku-urakan vuoksi jo jonkun verran niin silti keho on ollut vähän väsynyt. Lenkeillä sykkeet on olleet vähän liian korkeat ja lihaskuntoon ei ole löytynyt jaksamista. Juoksu – ohjelman noudattaminen on vaihtunut satunnaisiksi lenkeiksi pari kertaa viikossa kun ehtii ja se on ollut ihan ok koska syy on ollut kuitenkin hyvä. Nyt kuitenkin kun HCR ja kevään eka tavoite on jo toi lähellä kolmen ja puolen viikon päästä olen joutunut itselleni hyväksymään sen ajatuksen että en todellakaan lähde edes yrittämään sitä ennätystä mitä piti. Vaikka kirjoitin jo edellisessä postauksessa että näin käy niin tilanteen lopullinen myöntäminen on jotenkin kuitenkin ihan tylsää :D.

HCR 2015.

Olin viime lauantaina lapsimessuilla töissä mini maratonin standilla ja sain sieltä jonkun pöpön joka aiheutti sen että en ole tällä viikolla treenannut kertaakaan. Tarkoitus oli vetää viimeinen kovempi treeniviikko mutta koska sekin nyt meni penkin alle niin tein ehkä tämän kevään fiksuimman päätöksen ja vaihdoin tavoiteaikani 10 minuuttia hitaammaksi ja lähden juoksemaan kaverini kanssa Helsingin sightseeing-juoksua! 😊 Nyt kun päätös on tehty niin odotan tapahtumaa ihan eri tavalla innoissani sillä noilla enkkatavoitteilla en olisi paljoa  maisemia ehtinyt ihailla :).. Ja samalla tulee juostua hyvä pitkis ajatellen elokuun maratonia! 😊

Onko muita jotka ajattelee juoksua näin tunteella 😃❤️