Juoksuvuosi 2017

Moikka! Pääsinpäs vihdoin kirjoittelemaan teille taas kuulumisia! On ollut blogi jotenkin jumissa enkä ole päässyt kirjautumaan mutta kiitos teknisen tuen se taas onnistuu :). Joulu oli ja meni omalla painollaan ja pienen pojan kuukauden kestänyt kova jännitys helpottui vihdoin. Ensi vuonna taitaa pukki käydä heti aamupäivällä :D.

No se joulusta ja nyt asiaan eli vuoden 2017 juoksusaldoon. Yllätyin kun vertailin keskenään mun parasta vuotta eli 2015:sta ja tätä vuotta sillä eroa kilometreissä oli vain vajaa 100km ja vuonna 2015 juoksin kuitenkin ennätykseni puolikkaalla sekä ensimmäisen maratonini. Tänä vuonna juoksutaukoja on ollut parikin niin väsymyksen kuin sairastelujen vuoksi joten olen positiivisesti yllättynyt. Ja tänä vuonnahan on tullut syksyn ja valmennuksen alun myötä panostettua myös treenin laatuun ja treenattu säännöllisesti myös lihaskuntoa kotona.

 

2015.

2017.

Tämän vuoden lopullinen lukema tulee olemaan päälle 1200 kilometriä kun vielä huomenna käyn juoksemassa. Ehkä noin 1212km voisi olla sopiva lukema saavuttaa :). Ennen kaikkea tänä vuonna on keskitytty juoksukunnon parantamiseen raskauden ja synnytyksen jälkeen sekä kehon yleiseen vahvistukseen ja olen siihen päässyt mielestäni hyvin sillä juuri nyt keho tuntuu melko vahvalle ja ”omalle”. Tämän vuoden kisakohokohdat olivat molemmat juoksemani puolimaratonit. Ensimmäinen Paavolla ja toinen Ruissalojuoksuissa.

Heinäkuu startattiin Paavo Nurmi maratonilla puolikkaalla.
Ruissalojuoksut 2017

Tänä vuonna pääsin myös taas juoksemaan jo melkein perinteeksi nousseen joulupitkikseni eli puolikkaan pituisen matkan. Viime vuonna tosin jäi välistä kun synnytyksestä oli vasta alle 4kk mutta anyway. Tapaninpäivänä nautiskelin peruskuntosykkeillä itsekseni reilun kahden tunnin ajan juoksusta ja sulattelin kinkkua. Olin hieman häkeltynyt kuinka helppoa juoksu oli eikä sen jälkeenkään ole ollut jaloissa juuri mitään tuntemuksia pitkästä juoksusta. Toistan itseäni vielä kerran. Valmennuksesta oppimani hitaasti juokseminen on tehnyt hyvää ja kunto on noussut! 😊.

Tapaninpäivän pitkis.

Vuosi 2018 saa tulla. Se tulee olemaan varmasti jännittävä. Työntäyteinen ja tavoitteita täynnä ja niistä mä kirjoitan teille erikseen heti alkuvuodesta. :)

 

Juoksuendorfiineja!

Heippa!  Pääsiäinen alkaa olla takanapäin ja lupasin tulla kertomaan kuulumisia. Pääsiäisestä itsestään ei ole montaa sanaa sanottavana sillä puolet porukasta vietti sen vatsataudissa. Onneksi nyt kaikki alkaa olla terveiden kirjoissa. Sen sijaan aion hehkuttaa mun eilistä juoksulenkkiä joka oli kaikessa mahtavuudessaan paras sitten joulukuun!

Oikeastaan koko juoksusta on nyt raskausaikana tullut hyvin paljon rennompaa ja olen oppinut nauttimaan siitä eritavalla kun ei ole tavoitteita. Eilen lämpömittari näytti lenkille lähtiessäni +6 astetta ja tuuli oli kova mutta lähdin lenkille silti t-paidalla ja takilla sekä ohuimmilla (about ainoilla mitkä jalkaan mahtuu (miten toi lantio voi kasvaa tota tahtia) juoksutrikooilla ja se oli oikea päätös 😊😊 .Juoksuenforfiinien aiheuttaja osa yksi : sopivan vähän vaatetta, pian saa jättää takin pois!

..
..

Aurinko paistoi ulos lähtiessäni niin, että otin mukaan aurinkolasitkin sillä tykkään juosta ne päässä. Pääsee olevinaan omaan rauhaan kun on lasit päässä. Saatan olla vähän suomalainen juoksija siinä mielessä että en kauheasti halua katsekontakteja ottaa mutta toki moikkailen takaisin jos joku vastaantuleva juoksija näin tekee. On kyllä aika harvinaista ainakin täällä Turussa, että tuntemattomia moikataan. Juoksuendorfiinien aiheuttaja osa 2 : Aurinko <3

Olin ajatellut, että juoksen vakilenkkini eli noin 7,5-8 kilometriä mutta siinä kohtaa kun juoksua oli alla jo kuutisen kilsaa ja askel oli edelleen kepeä ja mihinkään ei kolottanut niin päätin jatkaa vielä lisäkierroksen kautta ja juosta vakiolenkkini mitä menin ennen raskautta eli kympin kierros jokirannassa Turun linnan ja yliopiston kautta kiertäen. Kotiinkaan ei ollut kiire ja sain rauhaksiin mennä. Vaikka neljä kilsaa lenkistä oli kova vastatuuli niin kuusi kilometriä siitä oli vuorostaan kova myötätuuli joka toi kivaa boostia vauhtiin ja huomasinkin että juoksin alle 6min/km tahtia useamman kilsan mikä on mulle tällä hetkellä aika suuri saavutus kun viimeaikoina vauhdit on olleet siellä 6.30-6.45min/km :). Olin onnellinen! Juoksuendorfiinien aiheuttaja osa 3: Itsensä ylittäminen

Sykkeet pysyi mukavasti siellä 150-155 huitteilla jolloin mennään vielä mukavuusalueella eikä olo käy liian raskaaksi hengittää. Raskaushan lisää happea kehossa mutta jostain kumman syystä sitä silti hengästyy lähes tuplasti herkemmin kuin ennen raskautta. Ja mikä tärkeintä olisin voinut jatkaa ja jatkaa ja jatkaa! Halusin kuitenkin tulla vielä sanomaan heipat pääsiäisvieraalle jonka juna oli lähdössä ja päätin että menen uudelleen sitten ensi viikonloppuna taas katsomaan mihin rahkeet riittää ja miten sujuu. Tällä hetkellä siis menen aika pitkälti kahden juoksun viikkotahtia ja kävelylenkkejä teen lisäksi pari pidempää. Toimii tällä hetkellä hyvin eikä käy keholle liian raskaaksi. Juoksuendorfiinien aiheuttaja numero 4 : Se, että pystyy vielä juoksemaan raskausviikolla 17. Olin jotenkin ajatellut, että joudun luopumaan lajista paljon aiemmin.

..
..

Kotiin saapuessani olin sekaisin onnesta! MÄ juoksin kympin jeee!! ja aikaa meni 1,03 eli olin todella tyytyväinen vaikka onhan tässä vauhdit huimasti hiipuneetkin niin sillä ei ole mitään merkitystä koska tiedän, että tällä kaikella liikunnalla mitä nyt pystyn harrastamaan on suuri myönteinen vaikutus loppuraskauden jaksamiseen, itse synnytykseen sekä siitä palautumiseen ja vielä sitten kun on aika palata juoksuteille niin on mukavampi aloittaa kun ei ole päässyt ihan nollakuntoonsa takaisin :). Juoksunendorfiinien aiheuttaja numero 5 : Lenkin onnistumisen jälkeinen riemu joka kantaa useamman päivän.

Mitenkäs teidän pääsiäinen sujui? Liikuitko paljon? Menikö paljon suklaamunia? Mulla ei mennyt itseasiassa yhtään :D mutta kinderpiirakkaa vetelinkin kyllä sitä puolen kylän edestä (auts).