Elämän mittainen maraton

Avioliitto. Ajatuksena se vaatii samoja asioita kuin maratonin juokseminen. Päättäväisyyttä. Luottamusta. Mukautumista. Hyväksyntää. Tahdonvoimaa ja halua. Eikö vaan?

Meillä tulee täyteen jo seitsemäs vuosi naimisissa oloa. Miehenä ja vaimona. Miten musta tuntuu että joku nyt huijaa että vuosia olisi mennyt jo niin paljon siitä kun me tärisevin käsin laitoimme sormukset toisillemme  ja  sanottiin ”tahdon”. Tahdoin niin ja tahdon vieläkin. Tahdon kokoa loppuelämäni.

Seitsemän vuotta sitten kun menimme naimisiin emme tienneet mihin elämä meidät vie. Kahdestaan saimme olla kuusi vuotta ennen kuin meistä tuli äiti ja isä. Saimme jotain joka muutti elämämme ja täydensi perheemme. Nyt perhe on valmis ja elämä jatkuu näin. Sitä mitä elämä tuo tullessaan en tiedä vieläkään mutta niinhän se on maratonillakin. Suunta on eteenpäin mutta mitä tahansa voi sattua matkalla. Mukautumista tarvitaan.

En voi sanoa että tämä seitsemän vuoden liitto olisi ollut pelkkää flowta ja onnenkiljahduksia mutta voin sanoa että me ollaan selvitty tosi hyvin niistä ikävistäkin asioista kun ollaan vedetty yhtä köyttä. Me ollaan hyvä, päättäväinen tiimi.

Seitsemän vuoden aikana ihminen kasvaa ja muuttuu. Aikuistuu ja luo elämäänsä. Tarvitaan luottamusta toiseen ja itseensä että tietä kuljetaan edelleen yhdessä vaikka välillä voikin olla kuoppia kadulla. Hyväksyntää siitä ettei toinen häviä vaikka vähän etsisisikin itseään. Katsokaa nyt näitä kahta postauksen kuvaa :D ollaan kuin eri ihmiset mutta yhdessä kasvettu ja edelleen tiukasti yhdessä <3 Se on rakkautta se.

Vielä joskus tulee varmasti maratonin tiukka vaihe eteen kilsoille 27-34 mutta niistäkin selvitään koska on halua. On ollut, on nyt ja tulee olemaan. Olen kiitollinen että olen löytänyt elämäni miehen. <3

Hääpäivämuisteloa.

(Postaus sisältää yhteistöitä)

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

Mä palaan vielä viime perjantaihin ja meidän viidenteen hääpäivään jota päästiin juhlistamaan illantullen kun E meni mummin ja ukin luokse yökylään. Poika lähti hoitoon kuuden aikaan ja päästiin laittautumaan ennen kuin kylään kutsumamme ystävät saapuivat meille syömään.Aluksi oli tarkoitus viettää päivää piknikin merkeissä mutta myöhäisen ajankohdan vuoksi söimmekin sisällä.

Sitä kun käy niin harvoin missään nykyään niin oli ihanaa saada laittaa hiuksia kiinni muutenkin kuin ponnarille ja sipaista punaa huulille. Mekon sain valita House of Brandonin valikoimista ja en voi kuin kehua taas heidän toimituksiensa ripeyttä. Ensimmäisen mekon tilasin maanantaina ja se oli jo tiistaina perillä. Mekko ei kuitenkaan istunut minulle lainkaan joten kävin samana päivänä palauttamassa sen postiin ja torstaina minulla oli uusi ihana mekko kotona kera suloisten korvakorujen. Useasti kun saa odottaa 3-8 päivää verkkokauppojen kanssa niin todella mahtavaa asiakaspalvelua :).

hobhää1
Mekko House of Brandon , saatu blogin kautta. *löytyy täältä* .
hobhää2
Korvikset saatu blogin kautta House Of Brandonilta. *löytyy täältä*

Illan menusta vastasivatkin hauskasti tällä kertaa kokonaan miehet! Mieheni innostui kokeilemaan uusia reseptejä ja päästiin nauttimaan naudan paahtopaistista sekä makoisasta kesäisestä perunasalaatista jossa oli mukana granaattiomenaa, kevätsipulia ja omenaviinietikkakastike. Lisäksi oli perinteistä vihersalaattia ja kylmäsavulohta. Ruokajuomista vastasi Viinimaa.fi josta sain juhlapäiväämme makoisaa Fresitaa ja Pellegrino – kivennäisvettä. Oli kyllä kokonaisuudessaan mielettömän hyvä ateria. Jälkiruoaksi saimme ystävämme tekemää mansikkajuustokakkua jota vielä eilenkin illalla vetelin iltapalaksi ettei tarvitsisi roskiin heittää kun oli niiin herkkua!

häämenu1
Illan menu ruokineen.
Mansikkajuustokakku ja kuin nenä päähän sopiva Fresita. Perfect combo :)
Mansikkajuustokakku ja kuin nenä päähän sopiva Fresita. Perfect combo :)

Kun vatsat oli täytetty näillä ihanilla herkuilla suuntasimme Aurajoen rantaan istuskelemaan ja kuuntelemaan musiikkia jota jokilaivojen anti meille tarjosi. Illan pimennyttyä siirryimme sisätiloihin ja päästiin laittamaan jalallakin koreaksi. Ihana ilta tuli vietettyä ystävien kanssa ja vaikka meni myöhään niin lauantaina heräsin silti virkistyneenä ja elo maistuu taas paremmalta! Kolme viikkoa töihin paluuseen!