Ja flunssasta päivää!

En enää tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa kun huomaan taas olevani flunssassa. Oiskohan tämä nyt jo neljässadas tänä vuonna.

On itsestään selvää miksi mä nämä kaikki taudit itseeni imen ja pääsyy on univaje. Univajeessa keho on heikoilla eikä vastustuskyky jaksa toimia kuten kunnolla nukkuvan toimii. Kun nukkuu liian vähän niin myös ruokailut alkaa mennä päin seiniä ja mulla häviää helposti ruokahalu. Kun häviää ruokahalu niin on vielä enemmän väsynyt koska verensokerit ja sitten tulee syötyä sokeripitoisia juttuja että saisi virtaa jaksaa päivät läpi. Jotta voi taas yöllä pyöriä kun keho käy ylikierroksilla kaikesta siitä sokerista ja kofeiinista jota vedät suuhusi päivittäin.

Retuperällä ollaan taas tämän vauvavuoden jäljiltä. Muistan saman tapahtuneen myös esikoisen aikaan kun elin pelkällä kahvilla kunnes jouduin opettelemaan ateriarytmit ja sain arjen toimimaan. Nyt ateriarytmit ovat kyllä kunnossa koska myös lapset tarvii ruokaa mutta liian helposti tulee nykyään oma ruoka jätettyä liian vähäksi kun ei muka ole nälkä koska väsymys ja sokeri.

Meidän neito on kova yötissittelijä edelleen ja syö öisin 2-8 kertaa. Muutaman kuukauden ajan ollaan jo tehty niin että hän nukkuu ensimmäisen unipätkänsä (yleensä 2-4h) pinnasängyssä meidän sängyn vieressä josta sitten nappaan viereen yleensä aika pian sen jälkeen kun itse menen nukkumaan. Ja nukun siis melkein paremmin kun lapsi on vieressä kuin pinniksessä jolloin olen kokoajan sellaisessa ihme horroksessa ja odotan että koska hän herää.

Yösyötötkin tapahtuu puolihorroksessa mutta kieltämättä nyt on alkanut käydä mielessä että pitäisiköhän meidän miettiä jotain hellää unikoulua jo jotta yösyötöt jäisi pois. Päivisin kun ruoka maistuu kuitenkin ihan kohtuullisesti. Onko jollain onnistunut kokemus yösyöttöjen poisjäännistä niin että vauva kuitenkin nukkuu osan tästä vieressä? Jotenkin sitä alkaa jo kaivata kunnon unia koska kyllähän se tuntuu jo kun ei pian vuoteen ole nukkunut yhtään yli 3-4h unipätkää ja yöt on yhtä pyörimistä.

Ärsyttää kun ei pääse juoksemaan, ei liikkumaan ja olo on nuutunut. Onneksi mies on nyt kotona niin sain jäädä sänkyyn kitisemään  kun lähtivät ulos. Nyt nappaan tyttäreni unipöllön kainaloon ja koitan nukkua. En tiedä onnistuuko koska join äsken kahvia ja söin karkkia. Hups.

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

 5
Tykkää jutusta