Kisakolotuksia

Hiphei alle vuorokausi starttiin ja tänään se jännitys on iskenyt oikein kunnolla vatsanpohjaan! Sillain oikein jymähtänyt kiveksi ja tiedän että se poistuu sieltä vasta kun ollaan päästy matkaan huomenna kello 12.00 :). Mutta se on vain hyvää jännitystä!

Viikko sitten paniikki iski ja purin sitä tännekin sillä flunssa kietoi kätensä ympärilleni hyvin tiukasti. Luojan kiitos pahin meni ohi neljässä päivässä ja sen jälkeen olen saanut vielä niistellä muutamasti päivässä.

Maanantaina kävin juoksemassa kevyen vitosen lenkin ja sykkeet pysyi tosi hyvin alhaalla ja juoksu oli mukavaa. Fiilis lenkin jälkeen oli todella luottavainen ja suunnittelin jo innoissani keskiviikon viimeistelylenkkiä. No se ei mennyt ihan putkeen ja laitoinkin kaverilleni äkkiä viestiä että eikös se niin ole että surkea kenraali tarkoittaa onnistunutta esitystä? Toivon näin sillä keskiviikkona ei lenkillä mennyt kyllä mikään nappiin ja veikkaan että suurilta osin johtui mm. Siitä että olin ollut koko aamupäivän huonoilla kengillä liikkeellä ja jalat olivat väsyneet ja kipeät jo valmiiksi. Olin syönyt alle tunti ennen lähtöä lämpimän ruoan. Lähdin liikkeelle liian kovaa. Takana itsestäni riippumattomista syistä huonosti nukuttu yö. Ja mitä näitä nyt on!

Onko jollain muulla sellainen olo että aina ennen kisoja on vähön sellainen epävarma olo kropasta? Jokainen pieni kolotus meinaa jotain suurempaa?

Maha vihlaisee = vatsatauti!

Polvi napsahtaa= nyt se jalka hajoaa!

Aivastat = nyt iskee megaflunssa!

Jnejnejnejnejnejnejne..

Kuuluu asiaan ja tiedän sen itsekin ja silti oon ollut aivan hermoheikko koko viikon :D ah tätä jännittämisen ihanuutta!

Tänään haettiin numerolappu joten ei voi enää perua ;). Loppuilta ja huominen aamu tulee otettua toivottavasti aika rennosti ja valmistautuen. Vähän vielä venyttelyä, urheilujuoman tankkailua ja sit juostaan! 😊 Olen nyt myös päättänyt mennä ihan fiilispohjalta tämän kisan sillä kunto on vähän arvoitus. Ennätystä en kuitenkaan saavuta niin nyt on ”lupa” nautiskella juoksukisan tunnelmasta pitkästä aikaa! 😊 ihanaa! Ja nähdä juoksututtuja ja kavereita! Jee!

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

Yksi vastaus artikkeliin “Kisakolotuksia”

  1. En kisaile, mutta itselleni tulee kaikenmaailman kolotukset aina ennen ulkomaanmatkaa.
    Olenkin jo tottunut siihen, koska jo kuusi kertaa peräkkäin muutamaa päivää ennen matkaa jopa jotain hammastanikin särkee, on flunssaa tulossa, kättä jalkaa tms. särkee jostaon oudosta syystä :D

    Ja aina mennyt matka hyvin ilman, että olisi tarvinnut koskaan lääkäriin mennä. Kaikkea se jännitys teettääkään :)

    Tsemppiä juoksuun!

 2
Tykkää jutusta