Hyppäisinkö jäniksen selkään?

Paavo Nurmi maraton ja tämän vuoden ensimmäinen puolimaraton lähenee! Ensimmäinen puolimaraton Liljan syntymän jälkeen ja ensimmäinen sitten vuoden 2015 lokakuun. Ajattelin pitkään tässä että lähden matkaan ilman aikatavoitteita. Nauttimaan fiiliksestä kisassa josta on tullut tärkeä sen jälkeen kun siellä olen juossut sekä ensimmäisen puolikkaani että kokonaisen maratonin. Viime vuonna seisoin kaksi tuntia jokirannassa taputtamassa käsiä ja hurraamassa tutuille ja imin juoksukisan tunnelmaa itseeni katsojana. Sekin oli hauskaa mutta hauskempaa on päästä taas osallistumaan juosten! Alkaa jo jännitys nostaa päätään kun miettii kisapäivää.

Tavattiin kaverini kanssa viime viikolla ja meille tuli juttua kisan tavoiteajoista. Hän pohti omaa aikaansa ja kysyi mikä omani on. Aloin miettiä asiaa että missä kunnossa mahdan olla. Siihen vaikuttaa kyllä herkästi jopa yksi huonosti nukuttu yö (ja niitä meillä riittänyt) mutta peruskuntoni on kyllä ihan hyvällä mallilla. Siitä saan kiittää talven pitkiä vaunulenkkejä ja touhukasta arkea lasten kanssa. Tuohon keskusteluun saakka olin pohtinut realistiseksi ajaksi jotain kahden tunnin kieppeille osuvaa aikaa mutta sen jälkeen on kisa-Krista alkanut nostaa päätään ja tavoitehaaveet kummitella päässä. Perus.

Isoissa juoksutapahtumissa on se hyvä puoli että tavoiteajan juoksu on tehty siinä mielessä helpoksi että paikalla on jänikset joiden perässä voi lähteä matkaan eikä tarvitse itse kantaa huolta kilsojen ajoista. Maratonilla juoksin 14km neljän tunnin jänisten kanssa ja matkaa oli miellyttävä tehdä. Uskon että jos vatsani ei olisi toisin päättänyt olisin pysynyt menossa mukana loppuun saakka.

.

Viime aikoina mun juoksu on ollut aika pitkälti peruskuntolenkkiä rattaiden kanssa. Pystyn juoksemaan niiden kanssa kevyesti noin kymmenen kilometriä ja ilman niitä hyvin 15 kilometriä. Vk-lenkit juoksen jo päälle vitosen vauhtia jos kuu ja tähdet ovat kohdillaan. Sitähän sanotaan että jos jaksaa juosta 15km niin jaksaa juosta puolimaratonin. Ja onhan mulla yksi harjoitussellainen jo testattu! Niinpä…

Niinpä.. ehkä hiukan varovasti voisin heittää itselleni haasteen hypätä maratonjänisten selkään jotka juoksee 3,50 tai 3,45 aikaa…? Silloin puolikkaan aika olisi noin 1,52- 1,55 ja uskon että se on jo kova tavoite tässä kohtaa ;).  Aina voi sitten hidastaa tai mahdollisesti jopa nopeuttaa askelia kun tietää mikä on päivän kunto!😊

Oletko sä tulossa Paavo Nurmi maratonille? Mikä on sun matka ja onko aikatavoitteita?:)

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

4 vastausta artikkeliin “Hyppäisinkö jäniksen selkään?”

  1. Ihanaa,juoksublogi ! Itse myös juoksua harrastan ja 3 vuotiaan pojan äiti. Mahtava lapsi,kun viitsii vielä istua rattaissa kun juoksen. Mulla on hiukan huonosti motivaatiota noihin pitkiin lenkkeihin.

    • Tervetuloa :)! Kiva kun sulla jaksaa vielä poika olla kyydissä! Meillä poika innostui uudestaan juoksu kyydeistä tuossa viime vuoden lopulla mutta hän alkoi olla jo niin pitkä ettei enää oikein sovi ratttaisiin niin nyt kyydissä matkustaa pikkusisko :)

      Pääasia on että juoksee just sitä matkaa mikä itsestä hyvältä tuntuu eikö vaan? :) Ihania lenkkejä teille!

  2. Hei, mä olen laittanut ilmoittautumisen sisään! En ole ikinä ennen Paavoa juossut, vaikka muuten noita puolikkaita ja kokonaisia jo jonkin verran takana onkin. Tämä tulee minulle olemaan myös ensimmäinen maraton toisen raskauden jälkeen. Viimeksi kokonaisella elokuussa 2015.

    Ymmärsin tekstistäsi, että molemmat matkat lähtevät samaan aikaan…? En ollut tuota edes huomannut, kun yleensä lähdöt eri aikaan.

    • Heippa Niina! Mahtava tapahtumavalinta maratonille :) Reitti on ainakin kaunis 😍!

      Joo puolikas ja kokonainen lähtevät kello 12.00 ja kymppi kello 16.00 :).
      Tsemppiä treeneihin! 😊

 4
Tykkää jutusta