Hey chocolate! It’s over!

Moikka! Nyt on aika tarttua itseä niskasta kiinni ja kaivaa jonkun sortin selkäranka esiin. Mulla meni jo pakon edessä hyvin kun olin NELJÄ KUUKAUTTA syömättä suklaata koska meidän tyttö sai siitä oireilua mutta kun huomasin kiinteiden aloituksen myötä että oireet jäivät pois niin olen ajautunut tilanteeseen jossa en halua olla. Suklaakoukku. Onkohan tässä ollut kuukauteen tai ylikin päivääkään kun en ois syönyt suklaata! Paino on onneksi pysynyt samana mutta kehonkoostumus ei. Rasva näkyy jaloissa,  pepussa ja maha on löysä eikä se tilanne lähtökohtaisestikaan raskauden jälkeen ollut mikään timmi. Ärsyttävää että omalla itsehillinnän puutteella on saanut itsensä tähän pisteeseen.

Aika opetella syömään kunnolla.

Nyt siis alkaa #suklaalakko2017 ja viimein yritys päästä ”kesäkuntoon”.. Ei paljon houkuttele nuo farkkushortsit tuolla kaapissa just nyt. Mitään täyslakkoa herkuista mä en itselleni aio asettaa koska ei ne mulla vaan toimi. Kiellän nyt kuitenkin sen pahimman koukuttajan ja tämän kiellon parissa eletään aina Paavo Nurmi maratonin puolikkaaseen asti eli 1.7.2017 saakka. Poikkeuksena synttärijuhlat joita mahtuu tähän kevääseen ja kesään muutamat.

Mun flunssa vieläkin sinnittelee mutta selvästi parempaan päin ollaan jo menossa kun kaksi päivää olo on jo ollut virkeä ja ainoa vaiva yskä.  Haaveilen että perjantaina jo pääsisin juoksemaan sillä tämän aamun kävelyllä uskalsin jo kävellä vauhdikkaasti eikä henki mennyt heti tukkoon. Lauantaina pääseekin sitten taas porrasjuoksemaan ja mikä ois parempaa  tukea suklaalakolle kuin liikunnan endorfiinit! 😊

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

 2
Tykkää jutusta