Paksuna. Paksuuntuminen. Paksu. Kiloasiaa.

Ennen esikoisen odotusta olin melko normaalipainoinen. Hoikahko vaikka elämäntapani ei olleet mistään parhaimmasta päästä ja mm. pizza kuului ruokavalioon huomattavasti nykyistä useammin. Silloin mulla ei vielä ollut tätä vehnänsietovaivaa. Eikä oikeastaan minkäänlaista ruokamoraalia. Söin silloin kuin huvitti ja pääsääntöisesti mitä huvitti. No tulin raskaaksi pitkän yrityksen jälkeen ja koska sitä moraalia ei ollut niin annoin periksi oikeastaan kaikille raskausajan mielihaluille mitä ikinä keksin. Kroppani harmiksi miltein kaikki ne sisälsivät liikaa rasvaa. Pizzaa, rullakebua ja Fazerin pähkinäsuklaata. Nom nom. Musta tuli iso. Painoa kertyi kuin huomaamatta kun illasta toiseen mätin naamaan rasvaa ja sokeria.

Noin kolme viikkoa ennen pojan syntymää kesällä 2013.
Noin kolme viikkoa ennen pojan syntymää kesällä 2013.

No sitä painoa kertyi sen lähemmäs 20 kiloa ja muistan kuinka ajattelin että never again raskauskiloja kiitos. Kunnes tuli vauvakuume ja kun vihdoin tuli plussa aloin heti miettiä sitä, että kuinka mun kehon nyt käy. En sillä että itkisin menetetyn sikspäkin perään tai jättäisin syömättä ruokaa joka on minulle hyväksi vaan siksi, että en edelleenkään juurikaan sylje herkkujen päälle vaikka omaankin nykyään huomattavasti paremman itsekurin kuin esikoista odottaessani. En kuitenkaan haluaisi kerätä nyt sitä 15 kiloa rasvaa kehooni mitä tein kolme vuotta sitten ja joista onnistuneesti pääsin myös eroon. Se ei välttämättä olisi kuitenkaan ihan niin helppoa nyt kun mittariin on pyörähtämässä uusi kymmenluku ja lapsia onkin kaitsettavana kaksi yhden sijaan eikä lenkille lähtö olekaan ihan niin helppoa kuin yhden lapsen kanssa.

Viikko synnytyksen jälkeen. Vatsalla kesti kauan laskea..
Viikko synnytyksen jälkeen. Vatsalla kesti kauan laskea..

Asiaa ei yhtään helpota neuvolan tarkka syyni sun jokaisesta grammasta. Mulle tehtiin heti ekalla käynnillä selväksi, että minkä verran saa painoa kertyä ja koska mun BMI on ollut ennen raskautta alle 22 niin saan varautua nyt siihen että kiloja tulee tälläkin kertaa sen kuusitoista kappaletta koska lähtötilanteessa olen ollut hoikka. Itse olin toivonut jotain sellaista noin kymppiä mutta saa nähdä kuinka käy, onhan tässä vielä matkaa jäljellä viikkoja ja kuukausia. Hassua kuitenkin, että heti lähtötilanteessa tartutaan siihen mikä varmasti useaa odottavaa naista vaivaa ja tehdään siitä haloo. Tiesittekö, että nykyään neuvolakortissa on mukana erillinen painokaavio johon saat merkata joka viikko miten monta kilogrammaa se peppu on levinnyt?  Onko se todellakin niin tarkkaa? Tälläiselle joka niitä kiloja hiukan pelkää tuollaiset taulukot on ainakin iso punainen rasti seinässä.

Tällä toisella kierroksella mulle ei ole juuri makea maistunut ennen kuin vasta nyt olen alkanut himoitsemaan hedelmäkarkkeja! Hedelmämentokset ja hedelmätoffee kuulostavat maailman parhaimman makuisilta asioilta ja olenkin jonkin verran nyt sortunut herkutteluun. Ekat 11 viikkoa menikin aika maltilla ja liikkumaankin olen viikottain pystynyt niin tällä hetkellä suhtaudun tulevaan positiivisesti vaikka onhan kehon muuttuminen näin toisessakin raskaudessa hieman hämmentävää. Vyötärö alkaa jo hävitä ja sivuprofiili ei ole enää siloinen. Se on asia josta nautin täysin rinnoin kun vauvavatsa alkaa näkyä ja saan etsiä kaapista sen piukimmasta päästä olevan paitani (niitä ei ole montaa kun tykkään rennommista vaatteista) ja saan näyttää muillekin, että vauva on tulossa :). Mutta onnekseni mulla on myös sitä  itsekuria jonkin verran sillä eilen kauppareissulla meinasi mukaan tarttua niin hesen ranskalaiset punaisella majoneesilla kuin Arnoldin siemenbagel tonnikalatäytteelläkin. Sinnikkäästi menin ohi ja onneksi sillä aamun silmäpussit olivat jo tarpeeksi turpeat ilmankin sitä suolan määrää :D.

Lähinnä tämän postauksen idea oli kai mietiskellä, että miten sitä osaisi nauttia raskaudesta joka on kuitenkin todella toivottu ja ihana asia ja keksisi jonkun kultaisen keskitien siihen mille antaa periksi ja mille ei? Kun ruokavalio on muuten kunnossa niin ehkä raskausaikana voisi olla hieman rennompi niiden herkkujenkin kanssa jos haluaa? Kunhan pystyy liikkumaankin vastapainoisesti sillä liikunta tekee hyvää myös sille vauvalle joka siellä vatsassa kasvaa. Puhumattakaan äidistä.

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

20 vastausta artikkeliin “Paksuna. Paksuuntuminen. Paksu. Kiloasiaa.”

  1. Mun mielestä toi tossa sun ajattelussa on kyllä jotain pielessä! Jos sulle tuli viimeksi ”vajaa 20 kiloa” ja sit sanot että 15 niistä oli rasvaa. Niin ei se pidä paikkaansa. Jos vauva painaa 4kiloa niin kaikki loput ei ole rasvaa. Ja osaksi kuuluu tulla myös rasvaa -imetys taitaa olla myös sinun toiveissasi tälläkin kertaa. Ja pakko sanoa, että jos vauva on tulossa, niin mulla ei riitä ymmärrys siihen että kilot on se kammotus. Itse pelkään joka päivä keskenmenoa ja sitä saanko terveen lapsen , ja musta tuntuu naurettavalta suoraan sanottuna että sulla on päivittäin mielessä kilot ja lihominen. Ei millään pahalla mutta silti!

    • Kiitos kommentista. Tottakai kuuluu tulla rasvaa ja keho kerää sitä ylimääräistä sitä imetystä varten mutta ei sekään minusta ole järkevää, että ämppäämällä ämppää rasvaa naamaan niinkuin viimeksi tein. Eihän silloin voi olla edes kovin hyvä olla.

      Ei mulla päivittäin ole mielessä kilot ja lihominen mutta yksi asia joka nyt tähän raskauteen kuuluu on myös se kropan muuttuminen. Tärkeimpänä se tietysti että vauva on terve.

  2. Voi todellakin olla rennompi niiden herkkujen kanssa! Mä oon hyvä esimerkki siitä 😄 Tosin lähti kyllä mulla herkuttelu lopuksi vähän käsistä, mutta luulen, että söin kuitenkin vihanneksia lopulta aika paljon enemmän raskauden aikana kuin herkkuja! 😉 Painosta en stressaisi, mä stressasin silloin aluksi, mutta totesin sitten, että kroppa ottaa sen mitä tarvitsee! Jos pysyn aktiivisena ja syön pääasiassa terveellisesti niin hyvin menee! Mulle tuli se 20kg eikä tää nyt niin epätoivoista onneksi ole ollut päästä kiloista eroon! Toki niitä on vielä jäljellä, mutta ei stressiä, kyllä ne lähtee! 😊 Eli siis: nauti herkuista hyvällä omallatunnolla! ❤

    • Jep en mä tätä mitenkään todellinen pelko takapuolessa kirjoittanut mutta kiva pohtia myös tätä puolta raskaudessa :) todennäköisesti mullekin tulee niitä kiloja taas reilusti, luulen että se on mun geeneissä :D Toivon että osaan kuitenkin sun lailla syödä terveellisesti loppuun saakka vaikka herkutkin välillä maistuukin :)

  3. Mut niinkuin sanoit niin vedit silloin kaksin käsin herkkuja, nyt et varmastikaan tee niin. Jos siitä huolimatta tulee niitä hormonien aiheuttamia runsaita kiloja, joita tosiaan voi tulla ja joille ei nainen mitään voi, niin voisko nyt ajatella, että mitä hittoa! Minä saan lapsen jota olen niin kovasti toivonut. Vaikka mulle tulis 25 kiloa niin mitä siitä. Ne on vaan kiloja. Saan lapsen! Joku painaa koko ajan sen 20 kiloa enemmän kuin sinä ja silti elää täyttä elämää ja nauttii ja rakastaa itseään. Ei ne kilot ole mikään maailman hirvein asia. Niin ja toki, on se ihan mahdollista että voit pitää sen painonnousun vaikka reippaasti alle 10 kilon. Jos se tekee onnelliseksi niin sit vaan joka päivä vaakalle. Ja vauva kyllä ottaa omansa! Ei se vauva siitä kärsi jos ei paino nouse esin yli sen kympin :)

    • Hormonaalinen painonnousu onkin asia erikseen eikä sille mitään mahda tietenkään enkä mä aio jatkossakaan herkuille sylkeä. Musta tuntuu, että ymmärsit nyt hiukan turhan voimakkaasti tämän postauksen perimmäisen idean joka oli vain miettiä raskauden tuomia muutoksia kehoon ja miten niihin voi omalla käytöksellään vaikuttaa. Ei haukkua painoa tai kiloja tai todellakaan kenenkään muun kiloja vaikka ne omat kilot vähän mietityttääkin.

  4. Mä kyllä ymmärrän sua! Itse odotan ensimmäistä, nyt on 18+2. En ole moneen vuoteen syynänny kiloja koska syön terveellisesti ja koen itseni terveeksi, mutta kyllä kropan muutokset mietityttää nyt raskaana. Lähinnä epätietoisuus tulevasta… kuinka paljon kiloja tulee? Voinko itse vaikuttaa painonnousuun vai tuleeko paino ns. tyhjästä? Meidän neuvolahoitaja ei onneksi ole sanonut mitään painosta, paitsi totesi painoindeksin olevan ok, 22. Minusta ei ole turhamaista pohtia oman kehon muutoksia, onhan se luonnollista että oman ulkonäköä miettii. Olisi kyllä tietenkin surullista jos kaikki energia menisi painosta stressaamiseen ja painon syynäykseen. Se on kuitenkin vain pieni sivuseikka :)

    • Sehän on tosi odottajakohtaista loppupeleissä miten keho hormoneihin reagoi ja miten tulee vaikka turvotusta kehoon sillä sekin vaikuttaa habitukseen aika paljon. Kesää kohden kun mennään ei voi esimerkiksi turvotukselta oikein välttyä mutta oloa voi helpottaa kun muistaa juoda riittävästi ja syödä kevyesti. Esikoista odottaessani nautin kyllä tuoreita mansikoita ja ananasta antaumuksella viimeisellä viikoilla kun helteet paukkui :D

      Minustakin on ihan normaalia miettiä kehon muuttumista mutta ei siitä tosiaan saisi jokapäiväistä stressiä ottaa. Jokaisella naisella on kuitenkin syynsä tapoihinsa ja toimintoihinsa eikä kenenkään vältäämättä ole oikeampi tai väärempi kuin toisen :)

  5. Mä taas ymmärrän sua aivan täysin Krista. Muutenkin me kaikki ollaan erilaisia ja kukaan ei tiedä millaista on olla toisen kropassa. Mun mielestä on typerää tulla tänne ihmettelemään (tuomitsemaan) toisen ajatuksia.

    Itselleni molemmissa raskauksissa tuli se 20kg ja kyllä se ahdisti. Lopussa jopa itkin neuvolassa kun oli punnituksen aika. Tottakai vauva oli se tärkein asia, mutta joku siinä painonnousussa oli vaikeaa mielelle. Hienoa, jos joku pystyy ottamaan kilot ihan rennosti pelkällä olan kohautuksella, mutta kaikki (ja veikkaan, että aika moni) ei siihen pysty. Mielestäni olisi tärkeää viedä eteenpäin sellaista keskustelua, jossa kaikenlaiset tunteet ja ajatukset ovat hyväksyttyjä, niin raskaana ollessa kuin vauvavuotena.

    • Kiitos Piia :) Mä ymmärrän myös Miian kommentin ja tiedän taustat miksi hänen ajatusmaailma on niin erilainen.

      Useimmalle tosiaan raskauskilot on asia jotka varmasti vaivaa jossain määrin ainakin jossain kohtaa raskautta. Tästä heräsi kivasti kyllä keskustelua täällä :)

  6. Minusta tämä oli hyvää pohdintaa, puit omat ajatukseni sanoiksi. Kiitos :)

  7. Eihän se raskaus kuitenkaan ole ns. lupa syödä mitä haluaa ja sitä kautta saada epäterveellistä rasvaa kehoonsa.
    En usko, että se lapsi siellä vatsassa voi paremmin, jos äiti syö hirveät määrät makeaa, rasvaista ja muutakin epäterveellistä vain koska tekee mieli ja siihen on muka ”lupa”. Paremmin se lapsi (ja äiti) varmasti voi, jos äiti syö edelleen yhtä terveellisesti kuin ennen raskautta ja ehkä jopa terveellisemminkin. Eikä se terveellisyys tarkoita syömisen vähentämistä, ne eivät ole sama asia.

    Vaikka raskaudessa lapsi on tärkein, ei kuitenkaan tule unohtaa äidin terveyttä. Äiti on se tärkein, koska äidin sisällä se lapsi kasvaa.

    Ymmärrän siis ajatuksiasi ja tiedän mitä niillä ajat takaa. Turvotukselle ei välttämättä voi mitään, mutta siihen voi varmasti vaikuttaa itse, mitä se lihonnut kroppa sisältää.

    Ja miksi edelleenkään raskaus antaisi luvan syödä mitä huvittaa ja lihoa miten huvittaa? Mielestäni omasta raskaudenaikaisesta painonnoususta saa huolestua, kunhan muistaa edelleen syödä riittävästi sitä terveellistä ruokaa.

    Tsemppiä ja onnea :) en vielä ole ehtinyt onnitella.

    • Kiitos Tara :)

      Hyviä ja tosia pointteja :)

  8. Olen Krista niin samoilla linjoilla kanssasi. Oma lähtöpaino tosin ylipainossa kun olen ollut lasten jälkeen tällainen tankkimaratoonari ;), ja mulle sanottiin ettei väliä vaikkei tulis grammaakaan lisää raskauden aikana :). Vielä ei ole tullut yhtään kiloa, mutta mullakin oli alussa tosi huono olo ja olin sokerilakossa marraskuun alusta jouluun (en tosiaan lainkaan raskauden vuoksi). Nyt olen syönyt kohtuudella herkkuja ja muuten terveellisesti. Olen samaa mieltä että itselleen pitää välillä antaa lupa herkutella, mutta se on oma ja lapsen etu että niitä herkkuja tulee kohtuudella ja terveellinen ruoka on pääosassa. Tiedän etten varmasti ainakaan viiimeisestä 10 viikosta selviä ilman lisäkiloja, mutta yritän olla stressaamatta, vaikka olenkin vähän liian herkkä arvostelulle jos neuvolassa tulee sanomista painosta. Mielestäni neuvolassa seurataan vähän ahdistavan tarkasti sitä painoa, mutta pitänee ajatella ettei voi tehdä kuin parhaansa tässäkään asiassa :). Se huoli painonnoususta ei siis vain ole ulkonäkökeskeistä, vaan terveys ja ympäristön paine vaikuttaa asiaan. Itsekään en halua mitään järkyttävää karistettavaa kilomäärää raskauden jälkeen, mutta tietysti se vauva on tärkein <3. Mielestäni ei ole väärin yrittää olla raskauden jälkeen kohtuullisessa kunnossa ja keräämättä jokaikistä ekstrakiloa raskausaikana; se ei ole itsekästä vaan auttaa jaksamaan vauva-arjessa <3.

    • Kiitos Kaisu ihanasta kommentista. Sulla on myös tosi hyviä ajatuksia aiheesta <3

  9. Hyvä kirjotus tärkeestä aiheesta :> Tuskin kukaan rehellisesti voi sanoa et on yks hailee lihooko ja levahtaako raskauden aikana.. Ihan normaalia miettiä vartalon muutoksia raskausaikana. Sen myötä tulee myös varmasti elettyä sitten terveellisemmin, kun ei halua ylimääräistä. Ja onnea raskaudesta <3

  10. Ihana, kun sä pystyt juoksemaan tuollaista lenkkiä vauva masussa! :) Kyllähän siinä jo kaloreita jonkin verran kuluu, että niille herkkuhimoille voi antaa hyvin surutta silloin tällöin periksi. Itse löysin juoksun vasta vauvojen jälkeen ja herkut maistui liian hyvältä molemmissa raskauksissa. Ymmärrän siis hyvin ettei niitä ”imetyskiloja” ole mukava mukana kantaa raskauksien jälkeen, joten kaikkea maltilla ja hyvällä omalla tunnolla. Jokainen raskaus on erilainen ja odottaja myös – mene oman fiiliksen mukaan! :)

    • Se on totta että liikunta polttaa kaloreitakin mutta mieluusti syön enemmin oikeaa kunnon ruokaa vaikka ne herkutkin kyllä maistuu :D Imetyskilojakin kerkeää tankkaamaan vielä sitten vauvan synnyttyäkin :)

      Vielä juoksu sujuu vaikka vauhti hidastunut onkin ja toivottavasti pystyn vielä jonkin aikaa juoksemaankin :) toki teen myös ihan puhtaita reippaita kävelyitä :)

 
Tykkää jutusta