Ootko sä raskaana?

Sain eiliseen postaukseen kommentin jossa kysyttiin olenko raskaana ja koin melkoista mielipahaa kysymyksen johdosta. Olinhan kirjoittanut vain letkeän postauksen perjantain kevennykseksi mielessäni pyörineistä jokseenkin pinnallista aiheista ja olin jättänyt aiemmin luonnoksessa olleet nurjemmat asiat pois. Kuten myös sen, että miksi en tule raskaaksi vaikka kaikki muut tuntuu saavan  vauvoja?

Saman aiheen ympärillä olen ollut viimeksi vajaa vuosi sitten Sosiaalinen lisääntymispaine- tekstissäni kun joka tuutista tuntui tulevan uteluita vatsani sisällöstä. Hieman jopa hämmennyin  että mistä eilinen kysymys aiheutui, tästä kuvastako jonka latasin Instaan ja riemuitsin että on perjantai ja saa pukeutua muuhunkin kuin työvaatteisiin?  Vatsa näyttää kyllä vähän turpealle, mutta ei siellä vauvaa ole. Iso annos kasvispastaa vain sipulin kera joka turvottaa vatsaani toisinaan kun vatsallani on herkempi kausi.

Rv 10? rv 15? Ei. Kasvispastaa.
Rv 10? rv 15? Ei. Kasvispastaa.

Tämän postauksen tarkoitus ei ole loukata sinua joka eilen mahdollista raskautta kysyit vaan tuoda ilmi kuinka tuo kysymys joka tarkoittaa yleensä tarkoittaa hyvää saattaa ihan oikeasti olla sitä kysyttävälle osapuolelle todella kova paikka. Vaikka meillä on mitä ihanin poika täällä kotona niin olen silti elänyt viimeiset  yhdeksän kuukautta kovassa vauvakuumessa. Yhdeksän kuukautta. Jos olisin raskautunut heti silloin kun toisen lapsen päätimme haluta niin mitä todennäköisimmin viettäisin viikon päästä olevia syntymäpäiviäni synnytyssalissa tai juuri pienen nyytin kanssa kotiutuneena ja ihmettelisimme ja opettelisimme uutta arkea. Mutta koska mulla on äärimmäisen veemäinen kroppa ja vaikea tulla raskaaksi niin tilanne ei ole se. Sen sijaan nautimme perhearjesta edelleen kolmen hengen voimin ilman masuasukkeja tai masukkeja ja toivomme joka kuukausi, että ne kuukautiset jotka muutenkin ovat päin seiniä jättäisivät tulematta.

”Ootko sä raskaana?”  – on mun mielestä äärimmäisen henkilökohtainen kysymys jota ei tule esittää kuin ihmiselle jonka tunnet todella hyvin ja tiedät hänen taustansa. Se ei ole mun mielestä kysymys jota heitellään aamuisin töissä työkaverille joka kertoo olevansa väsynyt taikka kaverille joka päättää olla juomatta viikonloppuna alkoholia. Raskaus on niin hämmentävä, vaikea ja monitahoinen asia että se vaatii kunnioitusta. On ihmisiä joille se on helppoa, vahinko tai ”suunniteltu vahinko”. En osaa uskoa ajatukseen että ”tulee kun on tullakseen” jota itsellenikin yritän tolkuttaa joka kuukausi. Vauvakuume on viheliäinen tauti ja toisilla siihen ei ole parannuskeinoa. Jos me siihen joskus parannuskeino keksitään niin varmasti tulen kertomaan sen täälläkin mutta siihen saakka mennnään kasvispastalla ja muilla välillä turvottavilla ruoilla.

Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

24 vastausta artikkeliin “Ootko sä raskaana?”

    • Kiitos Annukka! Onneksi elämässä on niin paljon muutakin sisältöä ettei epätoivoon tohdi vaipua mutta kyllähän se takaraivossa pyörii kokoajan ja ”siihen aikaan kuusta” varsinkin valtaa mielialaa kyllä voimakkaasti!

  1. Toi on todella kurjaa – kumpa ihmiset ymmärtäisivät asian henkilökohtaisuuden. Raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen ei ole kaikille itsestäänselvyys ja helppo asia, vaan se voi olla myös vaikea asia ja joskus täysin mahdoton. Mukavaa syksyä sinulle! :)

    • Näinhän se on. Kiitos kommentista Ida ja hyvää syksyä sinullekin :)

  2. Ihan totta! Ehkä kysyjälle tosiaan ei ole se asia niin herkkä, joten ei osannut sitä sillälailla ajatellakaan. Ja mitä ihmettä ihmisille kuuluu edes toisen vartalon kommentointi? Sanovatko ne kassajonossakin vähän mahapömppöä kantaville että ”voi, onko teille tulossa vauva!”. Ehkä ei kannattaisi. Minusta toimit hyvin, kun kirjoitit taustoista. Ehkä jatkossa ei tule noita kommentteja enää :) Tai sitten, kun sen aika oikeasti on :)

    • Kiitos Piia. Tosiaan ei ollut tarkoitus lynkata kommentoijaa vaan tuoda ilmi, että tilanne ei aina ole niin yksioikoinen kuin voisi kuvitella. Nämä toisten henkilökohtaisuuksiin puuttumiset tai puuttamatta olemiset on vaikeita asioita. Kivaa viikonloppua!

  3. <3. Hyvä, että kirjoitit asiasta. Olen ihan samaa mieltä, että se on tosi henkilökohtainen asia ja itselleni myös sellainen, jota ei tule kysyttyä noin vaan, koska ikinä ei voi tietää taustoista. Mutta toisaalta, ymmärrän myös, ettei sitä välttämättä tule ajatelleeksi siltä kantilta. Paljon tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne! <3

  4. Jeps, tiedän myös tunteen tuosta kysymyksestä, kun sukulaiset ja kaverit koko ajan kysyy koska tulee lapsia, ja tässä kolme vuotta yritetty.

    Tsemppiä ja hyviä kasvispastoja 8)

    • Se on ikävää kun ei halua loukata ketään ja sitten sinua loukataan vaikka ei varmasti sitä kukaan halua. Toivottavasti teillä vielä onni potkaisee ja sillä välin nautitaan pastasta!:D

  5. Voi harmitus. Minähän sitä tosiaan kysyin, eikä tullut mieleenkään tälläinen näkökulma. Itse kun olen vasta parinkymppinen, eikä raskaus, lapset, perhe-elämä tms. ole lähipiirissä – saati sitten omalla kohdalla – vielä ajankohtainen asia. Ei ollut mitenkään tarkoitus pahoittaa mieltä, vaan toivon sulle kaikkea hyvää ja ihaillen seuraan etenkin juoksujuttujasi. Pyydän anteeks ajattelemattomuuttani, ja kiitän tästä näkökulmasta. Nyt vasta postauksen luettuani ymmärrän asian yksityisyyden.

    • Ymmärrän myös sinun näkökulman ja kiitos ettet loukkaantunut :) Kiva kun oot lukijana ja kommentoit :)

  6. Voi Krista, tuli ihan kyyneleet silmiin <3 Kaikki kääntyy varmasti vielä toiveiden mukaiseksi. Siihen asti nautitaan pastasta ja juoksemisesta :)

  7. Mun mielestä tuota ei tarvitsisi kysyä keneltäkään, juurikin koska on niin henkilökohtainen aihe ja joillekkin todella vaikea asia. Varmasti ihminen itse kertoo kysymättäkin sitten kun ajankohta tuntuu sopivalta. Tai mikäli henkilö ei ole raskaana, niin tuollainen kysymys saattaa vain pahoittaa mielen. Minuakin on onniteltu raskaudesta kun maha on turvonnut ja oikeasti kyse on ollut vain sairaudesta..:(

    • Tulipa kurja fiilis että oot joutunut vastaavaa kokemaan :/

  8. Todella rohkea olet, kun päätit tarttua kommenttiin näin rehellisesti. Pakko myöntää, että itsekin oon sitä joskus miettinyt joitain sun postauksia lukiessa, että onkohan kohta tulossa toista vauvaa. Teidän esikoinen on juuri se ikäinen niin sen takia varmaan monet miettii ja kyselee. Itsellekin oli vähän herätys tää sun kirjoitus, enkä varmasti enää utele muiden vauva-asioita. Ja eihän sitä kukaan pysty kovin pitkään peittelemään, niin mikä siinä onkin, että pitäisi saada heti tietää.. :/ Tsemppiä jatkoon, tän asian suhteen sekä työarkeen ja juoksuihin. Oot yksi mun juoksuesikuvista, ite tänään ekaa kertaa 10km alle tuntiin :)

    • Kiitos Piia. Kyllähän olen tainnut täällä kirjoitella vauvakuumeesta tai haaveista keväällä joskus ja tosiaan mahdollinen ikäero olisi juuri sellainen passeli nyt mikä varmasti noita kyselyitä tuottaa.

      Ja ISO kiitos kehusta ja vielä isommin onnea ennätyksestä! :) Kävitkö jossain kisassa juoksemassa? :)

      • Kiitos! Kävin Turussa, täällä kun myös asustelen:) Kävin myös keväällä samassa tapahtumassa, mutta silloin jäi minuutista kiinni. Tänään sitten meni. :)

        • Niin just, tänään olikin mainio juoksusää ja TCM:llä upea reitti :) Onnea vielä :)

  9. Olen samaa mieltä, asia on hyvin henkilökohtainen eikä sitä sovi noin vain kysyä.
    Aurinkoa syksyysi <3

  10. Venla Savikujallehan kävi sama, julkaisi kuvia postauksessa ja kommenttikenttään sateli vihjailuja raskaudesta. Kyseessä oli normaali kuukautisista johtuva vatsan turpoaminen. Juuri tää osoittaa kuinka sairas yhteiskunta on. Ihmiset kuvittelee että fitnesstytyt on kisakireinä ympäri vuoden vaikka todellisuudessa he ovat ihan tavallisia tyttöjä joiden vatsa turpoaa pastasta, sokerista, vehnäjauhoista ja usein kuukautiten aikana.

    • Pitikin käydä lukemassa tuo Venlan postaus.. Onhan se vähän hassua, että heti ollaan mahdollista raskautta miettimässä kun nykyään monelle tekee ruoka-aineet temput vatsalle. Ja kun niissä raskaushommissa saa olla aina tosi varovainen kun ei tiedä taustoja.
      Itse en noihin ”fitnesstypyihin” lukeudu mutta herkkävatsainen olen ja ”väärä” ruoka näkyy heti ulospäin.

 2
Tykkää jutusta