Jännitys.

” On hyvä että vähän jännittää”

Olen koko ikäni ollut jännittäjä. Muistan jo lapsena kun harrastin yleisurheilua ja hallikisoissa ollessani jouduin aina juoksemaan vessassa useita kertoja ennen starttia vatsan möyriessä. Stressivatsaa en kuitenkaan onneksi omista mutta  jännitysvatsaa senkin edestä. Minua jännittää välillä ihan hassutkin asiat. Kampaajalla käynti koska olen jokakerta varma, että kampaaja haukkuu mut pystyyn kun en pidä leijonanharjastani parempaa huolta. Eikö muka kaksi kertaa vuodessa riitä? : D Tai kun pitäisi käydä meikkiostoksilla kysymässä myyjältä apua tunnen kuinka alkaa hiki valua selkää pitkin ja jätän mielummin kysymättä koska mua jännittää päästää joku niin likelle tutkimaan itseäni. Kaikkein eniten jännittää kaikenlaiset auktoriteetit ja virkahenkilöt. Lääkärillä mulla on kaikki aina ”ihan ok” vaikka todellisuudessa saatan olla korkeassa kuumeessa. Työhaastattelut ne vasta oma lukunsa onkin…

Syy yksinäisyyteeni ja ujouteenikin löytyy pitkälti tästä samanmoisesta asiasta eli jännityksestä. Kun pitäisi alkaa jutella tuntemattoman kanssa diipadaapaa huomaan olevani yhtäkkiä outo ja juttelevani ihan mitä sattuu. Hakeudun helposti ihmisten seuraan jotka on kovempia juttelemaan jotta pystyn itsekin rentoutumaan ja vastailemaan mutta jos seurassani on joku yhtä ujo niin tilanne käy äkkiä vaivaantuneeksi vaikka molemmat tietäisivät että samassa veneessä ollaan.

bw

Kisajännitys onkin ihan omaa luokkaansa. Se iskee muutamia päiviä ennen starttia ja voimistuu kohti lähtöaamua niin että voisin leiriytyä aamupaloineni ja kahveineni vessan lähettyville ja kisapaikan huoltoalueella tulee yleensä heti ensimmäisenä tsekattua, että missäs ne vessat olikaan ja niitä tuleekin varsin ahkerasti aina käytettyä aina ennen juoksun alkua.  En oikein osaa sanoa mistä tämä jännitys kumpuaa. Itsetuntoni on nykyään kuitenkin ihan ok. En häpeä kroppaani taikka itseäni (mitä nyt nuo itikanpistot).

Halusta onnistua ja ylittää itseni? Todennäköisesti. Siitä se kisajännitys ainakin kumpuaa. Halu olla parempi ja nopeampi. Jonkinasteinen häpeä ”epäonnistua”. En ajattele muista että epäonnistuvat mutta miksi ajattelen niin itsestäni? Musta on ihan mielettömän ihanaa kun ihmiset nykyään juoksee ja urheilee niin paljon ja kisoissa näkee paljon jännittyneitä ilmeitä, tuskaisia ilmeitä ja onnistumisen ilosta hymyileviä ilmeitä. Itse jotenkin pelkään olla siellä epäonnistuneiden joukossa. En pelkää sitä muiden ajatusten vuoksi mutta pelkään, että mua jää harmittaan itseäni koko loppuelämäni ajaksi jos en onnistu. Sitä mä jännitän. On helppo kirjoittaa että lähtee vähän kokeilemaan miltä tuntuu mutta siellä sitä tullaan taas painamaan hampaat irvessä, naama valkoisina sunnuntaina Maskussa. Just saying. Kuinka opettelisi hiukan rentouttamaan itseään sillä enhän mä muutenkaan ota elämää niin vakavasti :).

(Nyt mua hiukan jännittää julkaista tämä koska kerron teille avoimesti käyväni vessassa paljon ja
sitten mua jännittää sekin, että menen tänään tasoittamaan hiuksiani ja niille ei ole tehty mitään puoleen vuoteen ja ne on kauheassa kunnossa. Hui. )
Krista / Krista M.

Äiti 06/2013 pojalle ja 09/2016 tytölle . Vaimo. Juoksu. Lifestyle. Ruoka. Hyvinvointi.

4 vastausta artikkeliin “Jännitys.”

  1. Muakin jännittää aina välillä hölmöt asiat. Olen oppinut hallitsemaan jännitystäni hyvin luisteluaikoina psyykkisessä valmennuksessa. Nykyään mua jännittää epävarmuus. Esim. Yliopistossa jännitti ne tentit, joihin en ollut valmistautunut tarpeeksi hyvin. Juoksukisoissa jännittää, että olenko asettanut itselleni liian kovat tavoitteet. Osaan usein kääntää jännityksen edukseni. Puretaan jännitystä yhdessä matkalla Maskuun.

    • Näin tehdään :) Joo tuo kisajännitys kyllä laittaa aina yrittämään enemmän. Pitäisi itsekin oppia kääntämään se edukseni muissakin tilanteissa :)

  2. Moi! Aloittelen vasta juoksuharrastusta, mutta heti alkuun pitäisi saada hommattua kunnolliset juoksukamppeet. Varsinkin yläosat on ollut nyt hankalia, hiki valuu selkää pitkin eikä se oikein tunnu kivalta enää loppua kohti, kun puuvilla kastuu. Tekninen kerrastopaita oli liikaa kuoritakin kanssa eikä sekään siirtänyt kosteutta mihinkään. Niin ehdottaisinki postausideaksi vähän juoksuvaatteista juttua, millaisissa kamppeissa sä juokset milläkin kelillä jne. Ja suosituksia edullisemmista merkeistä myös olis kiva lukea :) T. Hanna Pohjammaalta

    • Moikka Hanna!

      Kiitos ideasta! Ehdottomasti toteutan toiveesi mahdollisimman nopeasti :)

 
Tykkää jutusta