Kevään ensimmäinen kisa tiedossa! 😊

Juoksijat (ainakin kisoissa käyvät)  ovat siitä veikeitä tyyppejä että niistä on kauhean kivaa miettiä jo koko tuleva vuosi valmiiksi ja myös itselleni tämä suunnitelu on tärkeää sillä mun tärkein motivaatio jaksaa juosta vuodesta toiseen myös pimeällä ja kylmällä on seuraavan kevään, kesän ja syksyn juoksukisat! Tietty! Talvella ne juoksijat tehdään ja kuntoa luodaan eikö vaan! 😊

Itselläni on ensi vuodelle aika selkeät tavoitteet joista todennäköisesti ensimmäinen on 19.5 juostava Helsinki city run eli puolimaraton ja mikäli treenikausi sujuu hyvin lähden ennätysjahtiin! 😊 Odotan päivää innolla! Tänä vuonnahan tapahtuma on suurempi kuin ikinä kun siellä juosta samana päivänä lasten minimaraton, viiden kilometrin juoksu, puolimaraton sekä vielä Helsinki city maraton ja uutuutena vielä maratonviesti!  😊 Aikamoinen juoksun superpäivä luvassa.

Pääsin mukaan myös tapahtuman street teamiin eli tulen varmasti tasaisesti hehkuttamaan ja kertomaan uutisia täällä blogissa ja muualla somessa kun niitä saan teille kertoa! 😊 Ihanan kutkuttavaa ja virkistävää puuhaa kotiäidin arkeen :).

Kivaa alkanutta viikkoa sulle! 😊 Mitkä on sun keinot jaksaa treenata läpi talven? 😁

Shhhhhhhhhh! Maito nukkuu.

Lokakuussa yritettiin ensimmäistä unikoulua jotta saataisiin neidin yösyöttöihin joku järki ja minä siirryin sohvalle nukkumaan kolmeksi yöksi kun isi otti hoitaakseen yöheräilyt. Sovittiin, että en tule antamaan maitoa ennen kello viittä ja hyvin onnistuttiinkin siinä mutta heti kun palasin makuuhuoneeseen nukkumaan niin homma palasi nopeasti vanhaan ja rinnalla käytiin monta kertaa yössä niin että omat voimavarat ei enää meinannut taas riittää päiviin.


Meidän imetystaival on pitänyt sisällään monenlaista. Alkuaikojen kovat pulauttelut, äidin imetysdieetti (En saata vieläkään uskoa, että olin 4kk ilman suklaata!) ja monen kuukauden asento- ja paikkarajoitteisuus kun tissiä suostuttiin ottamaan vain pimeässä makuuhuoneessa makuullaan. Imetys on ollut mulle tärkeää esikoisen imetyspettymyksen jälkeen ja se on tärkeää toki myös tytölle. Miehellekin olen sanonut, että imetän vaikka kolme vuotta jos se hyvältä tuntuu molemmille. Mutta yöimetyksistä olen kyllä halunnut jo eroon hetken aikaa ihan puhtaasti jaksamisen vuoksi ja niinpä tällä viikolla yhtenä yönä mulla tuli niin sanotusti mitta täyteen kun herättiin vartin välein syömään  ja päätin alkaa koittaa lempeää vieroitusta. Nukumme edelleen valtaosan yöstä vierekkäin mutta niin nukkuu tissitkin.

Kuva noin vuoden takaa ❤

Aloin jutella tytölle jo illalla että yöllä maito nukkuu ja nähdään sitten aamulla. Ensimmäisenä yönä tuli kova meteli joka kesti hetken mutta toisena iltana iltaimetyksen jälkeen sanottiinkin jo reippaasti rinnalle heippa ja vähän taputettiin ja käytiin nukkumaan. Yöllä yritettiin pari kertaa päästä tankkaukselle mutta maito se vaan nukkui ja homma hyväksyttiin aika helposti.

Viime yö oli kolmas yö nukkuvan maidon unikoulua ja vasta aamulla seitsemältä pyydettiin ensimmäisen kerran maitoa jolloin sitä jo annoinkin ja neiti jatkoi uniaan vielä tunnin! 😊 Yöheräilyiltä ei toki vältytty tänäkään yönä sillä meillä asustaa tosi levoton pieni nukkuja mutta yösyöttöihin homma alkaa jo toimia Jes! 😊 Ehkä ajan myötä ne unipätkätkin pitenee.

Loppujen lopuksi aika helposti tämä hoitui kun löytyi oikea tapa. Ja kyllä se omakin sänky varmasti alkaa joskus kelvata mutta kaikki aikanaan.

Onko teillä taisteltu unikoulujen kanssa? Voin ainakin tätä tapaa suositella lämpimästi jos ei haittaa perhepedissä nukkuminen :) ❤️