Voihan polvikipu.

Maraton lähenee ja pitkien lenkkien tärkeys on mun omasta mielestä prioriteetti numero yksi koska niistä saan valtavasti henkistä voimaa sekä tietysti fyysistä voimaa ja jalat tottuu iskutukseen. Kerroinkin juhannuspostauksessa että jouduin keskeyttämään pitkän lenkin kuuden kilometrin jälkeen koska polven molemmilla puolilla alkoi kipu joka juoksuaskeleen ottaessa sai parkaisemaan. Silloin kipu hävisi yhtä nopeasti kuin alkoikin ja pystyin jatkamaan treenejä normaalisti parin päivän päästä. No tänään lähdin taas lenkille aamusta ja tarkoitus oli mennä 20km peruskuntopitkis mutta kuinkas kävikään…

 

..

Olin kotona 5,5 km myöhemmin harmistuneena ja polvikipuisena. Once again kuin salama kirkkaalta taivaalta kipu iski ja juoksuaskeleen ottaminen oli mahdotonta. En ymmärrä. Onneksi ehkä parin vuoden päästä ymmärrän kun opinnot etenee. Hehe. Kävellessä kipua ei tunnu lainkaan, samaten ei myöskään kyykätessä tai polvistuessa. Itse pohdiskelin että saattaisi olla lihasten kireyttä ihan lantiosta lähtien ja kotiin tultuani venyttelin hyvin ja rullailin koko jalkaa sekä tein lisäksi yläkropan – ja vatsalihasten treeniä kun aikaa oli ja muu perhe oli ulkoilemassa.

Nyt ei auta kuin antaa jalalle lepoa ja huoltoa pari päivää ja käydä taas sitten varovasti koittamassa sujuuko juoksu jo paremmin. Vielä en heitä kirvestä kaivoon maratonin suhteen , en varmasti!

Kun minä itseni ylitin ja Fysioterapeutti-opiskelijaksi pääsin!

En voi vieläkään uskoa tätä todeksi että mun pitkäaikainen haaveammatti on vihdoin toteutumassa. Koko kevään kestänyt luku-urakka ihan oikeasti kannatti ja mä onnistuin. Aiempina vuosina mulla ei ole ollut riittävästi itseluottamusta edes yrittää tosissani koska sinne on lähes mahdotonta päästä sisälle. Mutta nyt oli mun ”jos ei nyt niin ei koskaan” – hetki. Tänä vuonna mä yritän.

 Kymmeniä lukutunteja lasten päiväuniaikaan, yksi vaimon lukulomaksi uhrattu miehen kesäloma ja älytön määrä jännitystä. Pääsykokeet joista jäi ihan hyvä mieli ja toisen alan pääsykokeet jotka ei menneet oikein putkeen. Kaikella on tarkoituksensa.

Mä en edes tiedä kuinka monet pankkitunnukset käytin kun kävin opintopolussa vahtimassa tuloksia ja eilen ne vihdoin siellä olivat ja saattoi koko muumitalo kajahtaa kun kiljaisin että ”musta tulee fyssari” ja itku pääsi😂 #elämänitähtihetki . Oltiin lasten kanssa siis Muumimaailmassa eilen. Huh. Aikamoista.

Syksyllä koittaakin sitten todella jännittävä uusi arki. Lapsilla päiväkotiarjessa ja mulla opiskelijana. Niin onnellinen 😍!