124 kuukautta.

Minut yllätettiin eilen iloisesti ja mies oli tuonut kaupasta kukkia. Ollaan kuulemma oltu yhdessä noin 124 – kuukautta (kuinka saatoinkaan missata tuon merkkipaalun itse!).

124 – kuukautta on kuitenkin tosi pitkä aika. Kymmenen vuotta ja risat eli vajaat kymmenen ja puoli vuotta! Yksi kolmannesosa elämästäni elämästä lähes tarkalleen. Koko aikuisikäni jos oikein mietitään. Niiiin paljon on tapahtunut näiden kuukausien ajan että nämä viattomat kukat saivat mut vaipumaan muistojen syövereihin eilen kun nukutin tyttöä illalla.

Muistan edelleen kirkkaasti sen humalaisen illan kun näin mieheni ensimmäisen kerran. Rakastuin kertaheitolla. Se tunne ei ole ajan saatossa hävinnyt. Se on muuttanut muotoaan ja vahvistunut.

Sataankahteenkymmeneenneljään kuukauteen mahtuu paljon tunteita, juhlaa, surua ja iloa. Lukemattomia aamuyöhön valvottuja päiviä. Menetettyjä ystävyyksiä ja uusia kavereita. Useita työpaikkoja, kouluun hakuja ja valmistuminen. Viisi asuntoa ja perheen kasvaminen kahteen otteeseen.

Näiden kuukausien aikana olen muuttunut ihmisenä. Elämänarvoni ovat muuttuneet ja ennen tärkeältä tuntuneet asiat eivät välttämättä enää ole niin tärkeitä. Aikuistuminen on tapahtunut jotenkin vaivihkaa.

Ne tärkeimmät <3

124:n kuukauden aikana olemme kuitenkin saaneet aikaiseksi jotain ihan mieletöntä. Meidän lapset. Olen aina tiennyt että haluan lapsia ja meidän perheestä on tullut ihana! Katsokaa nyt noita mussukoita <3!

Jännä nähdä mihin tulevat kuukaudet ja vuodet meitä vie. Meneekö aika yhtä omalla painollaan ja huomaamme taas 124-kuukauden päästä että hupsis tässä sitä ollaan ja mitä onkaan tapahtunut! Poika on yläkoulussa, tyttö alakoulussa. Isi on insinööri ja äiti on kysymysmerkki. #kohtiunelmia. Hain kuulkaas kouluun ja eilen oli Sotelin  ennakkopääsykoe. Nyt jännitetään pääsenkö seuraavaan vaiheeseen. Jos en pääse niin yritän ensi vuonna uudelleen. Nyt kuitenkin suunta on oikea ja olen keksinyt mikä haluaisin olla isona. Tai oikeastaan olen tiennyt sen jo pitkään mutten ole uskonut itseeni. 124- kuukautta elämää on kuitenkin osaltaan tehneet tehtävänsä.. :).

Nautitaan kuitenkin hetkestä ja kerätään muistoihin ihania hetkiä. Elämme vain yhden elämän. <3 Tälläisiä pohdintoja täällä illan ratoksi! 😊

Mukavaa vappua kaikille! Saas nähdä pääseekö oikein pulkkamäkeen :D Taitaisi olla ensimmäinen kerta vappuna :D.

Ammatit jotka eivät ole minua varten.

Muutamakin bloggaaja täällä Fitfashionilla ovat kirjoittaneet postauksen ammateista joissa eivät itseään näe ja viimeksi luin Fitfatmama Tiinan postauksen ja ajattelin että onpa hauska ja teenpä itsekin joten here we go. Tiesittekö että olen äitiyslomalla vakituisesta työpaikasta päiväpostin jakajana? Tykkään työstä sen mukanaan tuoman liikunnan vuoksi mutta mun unelma – ammatti on jotain ihan muuta. Nyt kuitenkin niitä töitä missä mä en ikinä itseäni näkisi.

1. Rekkakuski. Työ joka vaatii paljon istumista, kotoa poissaoloa ja ajokortin. En tykkää istua, viihdyn kotona eikä mulla ole ajokorttia. No can do.

2. Kosmetologi. Mun meikkaustaidot on edelleen tasoa aloittelija. Olin hetken mukana eräässä isossa kauneudenhoito-ryhmässä Facebookissa ja mua alkoi vaan ärsyttää kun en ymmärrä miten tärkeää on oikeanlaiset kulmakarvat :D. Perus ihonhoito ja ripsiväri on mun juttu.

3. Insinööri. Ei riitä järki. Miehen opiskeluita sivusta seuranneena voin vain ihmetellä että kuka ihme on päättänyt kuinka monta äksää ja plussaa ja jakomerkkiä tarvitaan jotta tulos on oikea. Ei ymmärrä!

4. Roskakuski. Olen aika herkkä hajuille ja esimerkiksi hajuvedet häiritsee usein ei niin hyvällä tavalla. Kakkavaipat vaihtuu suun kautta hengittäen muuten edelleen vuosienkin jälkeen 😄. Not for me.

5. Baarityöntekijä. Tein joskus sivutyönä blokkaajan hommia ja voin sanoa että ei hyvänen aika onnistuisi enää! Koska valvominen! Kun kello lähenee ilta yhdeksää niin Krista tipahtaa kuin puhjennut ilmapallo. Virta loppuu ja raottelen silmiäni sohvalla kunnes mies käskee minut nukkumaan. Joo ei yötöitä.

6. Sihteeri. Istuminen ei tosiaan ole mun vahvuus.

7. Kokki. Kuumuus,  kova työtahti ja kiire.  En osaa kuvitella itseäni paistamassa lihaa tai pilkkomassa kasviksia salamannopeasti kun kotioloissakin jo saan leikattua sormestani paloja irti.(<- Syytän tästä kyllä univelkaa.) Olen myös aika kömpelö kiireessä (<- univelka) joten ehkei paras työ minulle.

8. Näyttelijä. Mulla on hirveän huono pokka. En osaa esittää mitään kun alan aina nauramaan. Eikä se sellainen koko keholla heittäytyminenkään ole ihan ominta minua.

Sellaisia mulle on tässä nyt tullut mieleen. Tuliko yllätyksiä? 😉