Kun arki on jo liian arkista ja hoitovapaa alkaa olla nähty .

Olen ollut kotona poissa työelämästä jo aika pitkään. Esikoisen raskausaikana jouduin jäämään työstäni päiväpostin jakajana sairaslomalle  pois jo tosi varhain sillä kun vatsa alkoi kasvaa niin ennestään notko selkäni petti. Esikoisen kanssa olin kotona kaksi vuotta jolloin tehtiin miehen kanssa vaihto ja hän jäi hoitovapaalle ja mä menin töihin. Tai siis yritin mennä mutta loppujen ehdin olla töissä muutaman kuukauden kunnes mulla hajosi mun ranne joka tulehtui toistuvasti ja loppujen lopuksi sieltä löytyi rannekanavan oireyhtymä ja hermopinne joka jäi hoitamatta sillä olinkin raskaana ja Lilja oli tulossa. Niinpä mies meni töihin ja minä jäin taas hoitovapaalle ja sillä tiellä ollaan edelleen. Olen siis siis viiden vuoden aikana ollut noin 5kk jos sitäkään töissä ja huomaan kyllä sen jo itsessäni vaikka olenkin pääosin nauttinut kotiäidin arjesta.

Höpsähtänyt kotiäiti.

Varsinkin nyt kuluneet muutamat kuukaudet on olleet sellaisia että olen takaisin väliajoin romahtanut ja kiukutellut miehelleni kuinka tylsää kaikki on. Kun talous on tiukka niin ei ole mahdollista tehdä mitään isoja irtiottoja ja on tuntunut että päivät vaan toistavat itseään viikosta ja kuukaudesta toiseen. Osittain nämä mun romahdukset varmaan johtuu hormonitasapainon heittelystä kun olen yrittänyt vähän äidintahdistaa imetystä.

Kuluneet vuodet kotona ovat olleet kuitenkin parhaita vuosiani ja olen kiitollinen siitä että on ollut mahdollista hoitaa lapsia kotona näin kauan. Esikoinen täyttää kesällä viisi ja kuopuskin syksyllä jo kaksi. Molemmilla on varmasti valmius hypätä päiväkotiarkeen kun sen aika alkusyksystä on ja mä niin odotan että pääsen ”aikuisten maailmaan!”.

Mun salainen haaveammatti on vuosia ollut Fysioterapeutin työ. Unelma on ottanut tuulta alleen tässä kotona vietettyjen vuosien aikana kun olen itse harrastanut liikuntaa ja keho ja sen hallinta on tullut tutuksi. Haluaisin olla itse ammattilainen joka osaa auttaa muitakin liikkumaan jos niin haluaa. Ala on mielettömän suosittu ja kouluun pääsyä voi verrata mahdollisuuteen saada lotossa seitsemän oikein mutta aion nyt yrittää onneani tulevissa amk -hauissa ja lukea pääsykokeisiin parhaani mukaan. Toisena vaihtoehtona aion hakea myös sairaanhoitajan koulutukseen sillä myös se maailma kiinnostaa monipuolisilla työllistymisen vaihtoehdoilla :). Ei muuta kuin tuulta päin!

Syksyn arki tulee olemaan joka tapauksessa erilaista ja varmasti kiireistä mutta kyllä mä sitä odotan jo kovasti.

Hyvää ystävänpäivää! 😊

”Ollaan ystäviä jookos, niinkuin ananas ja kookos. Ollaan rypäle ja rusina, syödään pipareita tusina. Olet minulle tärkeä, ei kukaan saa sydäntäsi särkeä”.

Mun mielestä ylivoimaisesti söpöin ystävyyteen liittyvä runo aina vaan! 😊

Olen onnellinen siitä että mulla on elämässäni juuri ne ihanat ihmiset jotka siinä ovat ja olen onnellinen siitä että mukana on pysynyt pitkään ihmisiä ja olen myös saanut matkan varrella uusia ihania tyyppejä elämääni.

Ystävä tukee, kuuntelee ja potkii sinua eteenpäin. Ystävä sanoo suoraan ja on kanssasi hiljaa jos haluat niin. Ystävän kanssa voit olla oma itsesi, rennosti nauraen. Ystävän kanssa voi kulua pitkäkin aika näkemättä mutta nähdessänne juttu jatkuu siitä mihin jäi. Ystävyyksiä on niin paljon erilaisia, ihan niinkuin meitä ihmisiäkin. Toiset somessa, toiset livenä. Kaikki yhtä tärkeitä.

Toivoisin että jokaisella olisi joku jolle voisi kertoa mitä kuuluu sillä olen itsekin ollut joskus hyvin yksinäinen. Ystävyys lämmittää ja saa jaksamaan raskaatkin hetket.

Niinpä toivotan teille kaikille kaunista, pehmoista ja sydämellistä ystävänpäivää! 😊 <3